Unohtumaton Iiti ja Limutippu-museo

Evijärven markkinapäivillä 28.6.2025 avasimme Limutippu-museon ovet yleisölle.

Moni muistaa vielä Iitin, evijärveläisen naisyrittäjän Edith Kasken, joka syntyi vuonna 1900 ja kuoli vuonna 1988. Amerikasta hän palasi Järviseudulle 1920-luvulla miehensä Akselin kanssa, jonka jälkeen he ostivat  limonaaditehtaan ja Edith alkoi pyörittää sitä. Miehensä kuoleman jälkeen määrätietoinen viiden lapsen yksinhuoltajaäiti perusti jopa elokuvateatterin ja kioskin. Iitin kiska oli paikka, johon mentiin silloin, kun karkkihammasta kolotti tai ihminen kaipasi kuuntelijaa: ”Se oli oikeen semmonen paikka. Se oli se emäntä semmonen ihminen, että niitä ei montaa Evijärvellä oo. Eikä tuu toista. Sillä oli ystäviä. Sitä sanottiinki Kasken Mammaks.” – Maria Koskimäen kuvaus Edith Kaskesta (teoksessa Vuori, Katariina, 2016: Kiskan Mamma.)

Kasken limonaaditehdas valmisti virvoitusjuomia 1930-luvulta 1950-luvun puoliväliin (noin 25 vuotta). Limutippumuseon tehdashuoneessa on esillä hiilihapotuslaitteet, pullotuskone, allas ja kuivausteline sekä liesi, jossa mehuesanssi keitettiin. Limonadi valmistettiin esanssijauheesta ja oli punaista limonaadia, ruskeaa Porteria ruskeaa ja myös Vichyä valmistettiin. Limonadimyynnin huippusesonki oli juhannus. Perheet ostivat korkeintaan korillisen juomaa ja palauttivat korit pullojen kanssa. Limonaaditehtaassa Edithiä auttoi 1–2 työntekijää ja sesonkina työntekijöitä tarvittiin enemmän. Palkkaan sisältyi sekä ruoka että majoitus. Sen lisäksi limonaadia sai juoda niin paljon kuin halusi.

 

Kuva Limutipun tehdashuoneesta: Minttu Saarinen

 

Taidetta Limutipussa

Vesitorninmäellä Limutipun edessä järjestimme taidetyöpajoja yhteistyössä Evijärven kuvataideyhdistys Pisarat ry:n, kesätaiteilija Minttu Saarisen ja Evijärven 4H-yhdistyksen kanssa. Taiteilijoita ja museokävijöitä oli päivän aikana runsaasti. 

Kesätaiteilija Minttu Saarinen ja Limutipun opas Marjaana Hinkka
Kuva: Päivi Kultalahti

Tämän kesän kuvataiteilijamme Minttu ohjasi yleisölle selfie-työpajassa leikkimielistä ja kaikille sopivaa omakuvapiirustusta toinen silmä suljettuna. Mintun kanssa sai myös taiteilla muistoksi WunderBaum-kalan markkinamuistoksi. Tämä ahven tehtiin nahanpaloista ja sisälle sai tipautella tuoksuöljyä.

Taidetyöpajat ja valmis selfie.  Kuvat: Minttu Saarinen ja Marjaana Hinkka

 

Kivikärmes - taidetyöpajassa 4H-nuoret Justiina ja Neea ohjasivat kivien maalausta. Kivistä muodostuu pitkä kärmes. Yhteisötaideteos tulee myöhemmin tänä vuonna näytteille Pisaroiden ikkunagalleriaan ravintola TuuHetin viereen.

Käärme tiellä käänteleikse
eessä portin poikkipuolin,
pitelämpi pirtin hirttä,
paksumpi patsasta portin.
Sata silmeä maolla,
tuhat kieltä käärmehellä,
silmät seulan suuruhiset,
kielet pitkät keihovartta,
hampahat haravan varren,
selkä seitsemän venettä. 

(Kalevalan kuudeskolmatta runosta)

Kaiken kruunasi Vesitorninmäeltä lähtevä kruunuhääkulkue, joka suuntasi Kauppatien läpi markkinalavalle. Hääkulkue liittyi Järvilakeuden kansalaisopiston Leader Asiaparin rahoittamaan Kruunuhäät-hankkeeseen. Hankkeessa vaalitaan aineetonta kulttuuriperintöä, joka on erityisen uhanalaista katoamaan. Kruunuhääperinne lukeutuu siihen. 

 

Kuva kruunuhääkulkueen lähdöstä: Maaria Koivula-Talkkari

 

Museon "Sentraali-Sandra" -kesänäyttelyn 2025 avajaiset

Tämän kesän näyttelymme kantaa nimeä "Sentraali-Sandra". Näyttely kertoo ajasta ennen älypuhelimia Suomessa ja Evijärven kylissä. Evijärven ensimmäinen puhelinkeskus perustettiin 1896. Puhelut siirtyivät tällöin käsivälitteisesti puhelinkeskuksen hoitajan toimesta. 

Puhelinkeskukset automatisoitiin valtaosin 1970-luvulla. Puhelinkeskukset sijaitsivat Evijärven kylissä usein omassa kodissa ja keskuksen hoitaminen oli naisvaltainen ala. Sekä sentraali, eli puheluiden yhdistäminen, että kotityöt hoidettiin samanaikaisesti.

Juhlistimme juhannuspäivän avajaisissa juhannusta puhelinkeskuksen hoitajien muisteloilla ja juttuhetkellä yleisön kanssa.

Aloitimme tapahtuman tutustumalla ”Sentraali-Sandra”-näyttelyyn ja kuulimme Margit Karvosen ja Sinikka Karvosen muisteloita puhelinkeskuksen hoitajina olon ajoilta. Margit ja Sinikka työskentelivät Evijärven kirkonkylän puhelinkeskuksessa. Näyttely suurilta osin koostuu Matti Kirsilän puhelinkokoelmasta, valokuvista ja muistiinpanoista Evijärven puhelinkeskusten ajoilta. Margit Karvonen on säilyttänyt Matin kokoelmaa, joka sisältää paljon paikallishistoriaa; valokuvia sisällön kuvauksineen, lehtileikkeitä ja esineistöä.

Jatkoimme juhlapäivää elävän musiikin parissa museokahvion herkkujen kera. Pelimannimme olivat  Satu Lumiaho ja Tiia Vartio ja puhelingat lauloivat.

"Sentraali-Sandra"- näyttely sisältää jokaiselle jotain; puhelimen historiasta kertovat paitsi esineet, kuvat ja kirjoitettu tieto, myös Suomi-Filmi-elokuva. Se kertoo monipuolisesti paitsi puheluiden yhdistämisestä ja siihen liittyvästä työstä, mutta myös raskaasta työstä, kun puhelinlinjoja vedettiin ja linjoja huollettiin.

Näyttelyssä on lupa myös kokeilla entisajan puhelimia ja hakea ensin numero puhelinluettelosta. Sille on varattu oma pöytä. Mitenkä on? Osaisitko sinä vielä käyttää pyöritettävää lankapuhelinta? Tai ehkä jopa tiedät kuinka tilataan kaukopuhelu?

Tevetuloa tutustumaan! 

Aiheesta lisää: https://www.jarviseudunsanomat.fi/arkisto/2025/06/24/vainontalon-kesanayttelyssa-muistellaan-puhelinkeskusten-aikaa/

AVOIMET KYLÄT 2025 - TAPAHTUMAPÄIVÄN TUNNELMIA

 

Väinöntalolla vietettiin riemukas Avoimet kylät -tapahtumapäivä 14.6. Vauhdikasta menoa aurinkoisessa säässä tarjosivat Keski-Pohjanmaan Automobiilikerho Ry:n veteraaniautot, jotka täyttivät museon pihapiirin.

 

Autokuvat: Pekka Hinkka

Tapahtumaamme osallistui toista sataa innokasta museovierasta. Avoimet kylät -tapahtuma tuo vuosittain sadat suomalaiset kylät parrasvaloihin ja lähimatkailukohteiksi. Päivä on täynnä kylien lumoa, elämää ja suomalaista maaseutua. Päivä museolla tarjosi ainutlaatuisen mahdollisuuden tutustua kotieläimiin, kun museon pihalla astelivat Heidi Saaren perheen kukko kanoineen ja kyyhkysiä sekä viiriäisiä oli ihasteltavana. Lapsia viihdytti myös Teresia Eilosen poni, jolla sai ratsastaa. 

 

Ihastuttavan kesätaiteilijamme Minttu Saarisen kanssa sai matkamuistoksi omaan autoonsa taiteilla oman WunderBaumin eteerisellä öljyllä tai tervalla tuoksutettuna. Elävästä musiikista vastasivat iki-ihanat pelimannimme Tiia Vartio ja Satu Lumiaho. Paikallista Muun jäätelöä sai ostaa jäätelökioskilta.

 

 

 

Reijo Kivijärven saunavastat ja pajupillit kelpasivat museovieraille viimeiseen risuun. Museolle muistoksi jäi Reijon tekemä lippi, josta muinoin hörpättiin metsässä lähteestä vettä.

 

 

-            

-      

-      

-          

VÄINÖNTALON MUSEON ALKUKESÄN 2025 VILSKETTÄ JA VILLAISIA YSTÄVIÄ

 

Väinöntalon museokesä käynnistyi 1.6. avajaisilla. Yleisö pääsi perinteisesti tutustumaan museon perusnäyttelyihin ilman sisäänpääsymaksua.

Kesäkuun ensimmäisellä viikolla oli ilo työskennellä nuorten kanssa kesäduunileirillä. Sen järjestävät etsivä nuorisotyö yhdessä koulunuorisotyön ja Evijärven kunnan kanssa. Kesäduunileiri sisältää erilaisia työtehtäviä kunnan eri kohteissa, koulutuksellista sisältöä, hyvää ruokaa ja mukavaa yhdessä tekemistä. Alkuviikon nuoret ahkeroivat Väinöntalon museolla tehden siivous- ja pihatöitä, leipomuksia sekä ulkomaalausta. Suurin urakka oli Väinöntalon pihassa olevan tuulimyllyn maalaus, joka saatiin nuorten kanssa valmiiksi. Museolla ovat työskennelleet kesäkuussa myös Etelä-Pohjanmaan hyvinvointialueen Evijärven Askarepajalaiset korjaustöiden parissa.

Anna-Maija Kuuselan artikkelissa lisää aiheesta:  https://www.jarviseudunsanomat.fi/arkisto/2025/06/10/kesaduunileirilla-tehdaan-toita-yhdessa-hyvalla-fiiliksella/

1800-luvulla valmistunutta tuulimyllyä maalatessa saattoi myös ihastella
museon pihapiiriä lintuperspektiivistä.

 

 

Museon pihapiiriin saapuivat taas laiduntamaan suomenlammasuuhet Pipsa, Peppi ja Kukka. Lampaat tervehtivät museolle saapuvia koko kesän ajan ja ilahtuvat erityisesti, vieraista jotka tarjoavat maasta vihreää heinää. Heinän lisäksi lampaille maistuu täysrehu ja suolakivi sekä vesiastia löytyvät aituuksesta.

 

     Hilma Hinkka lampaineen Väinöntalolla.

 

VANHAN AJAN KOULU VÄINÖNTALON KOULULAISPÄIVILLÄ 2024

Jo perinteeksi muodostuneet Väinöntalon koululaispäivät vietettiin jälleen elokuussa hieman koulujen alkamisen jälkeen. Tämän vuoden aihe olikin koululaisille jo hieman tuttu, sillä aiheena tänä vuonna oli vanhan ajan koulu. Kouluaihe jatkoi tämän vuoden koulua käsittelevien museon kesänäyttelyiden teemaa. Museolla kävi yhteensä noin 240 oppilasta, jotka tulivat Evijärven Kirkonkylän koulusta ja Särkikylän koulusta sekä Ähtävän Överesse skolasta. Koululaispäiviä oli järjestämässä museon työntekijöiden lisäksi MTK-Järviseutu, Evijärven 4H-yhdistys sekä erityisvieras Tuija Ahola. Koululaispäivien kaava oli sama kuin aina ennenkin: koululaiset jakaantuvat neljään ryhmään, jotka sitten kiertävät neljää eri toimintapistettä. 

Ensimmäisellä pisteellä museon päärakennuksen Pohjatuvassa museon työntekijä Niina Kujala kertoi entisajan kouluruokailusta. Suomessa alettiin saada ilmaista koulurokaa vuonna 1943, ensin köyhille, myöhemmin kaikille. Suomi olikin ensimmäinen maa, joka tarjosi koululaisille ilmaista kouluruokaa. Myöhemmin myös muissa maissa on alettu tarjoilemaan ilmaista kouluruokaa, kuten Ruotsissa, mutta monissa maissa kouluruoka on edelleen maksullista. Ennen vanhaan kouluruoka oli pitkän aikaa erilaisia puuroja ja vellejä, ja leipä ja maito piti tuoda kotoa mukaan. Sen jälkeen pisteellä koululaiset saivat tunnistaa eri viljoja. Esillä oli vehnää, kauraa ja ohraa, ruista ei koululaispäiville ehditty saamaan. Koululaiset pohtivat, mitä eri ruokia viljoista voitiin valmistaa. Lopuksi tehtiin yhdessä marjapepua, joka oli monen koululaisen mieleen. Marjapepuun tulee puolukkaa, ruisjauhoa ja sokeria, koululaiset saivat myös laittaa kermavaahtoa marjapepun päälle.

 

Seuraavalla pisteellä päärakennuksen Etelätuvassa koululaiset pääsivät askartelemaan Evijärven 4H-yhdistyksen Hanna Honkaniemen kanssa. Pisteellä tehtiin kauniita olkitöitä, jotka koululaiset koristelivat värikkäillä nauhoilla. 

Askartelupisteeltä siirryttiin museon yläkertaan, jossa vieraileva tähti Tuija Ahola piti koululaisille vanhan ajan oppitunnin. Opettajatar Ahola tarkisti, että koululaisten kädet ovat siistissä kunnossa ja ettei tukasta löydy täitä. Yhtään Jörö-Jukkaa opettajatar ei onneksi löytänyt. Ennen vanhaan kouluissa oli tiukemmat säännöt kuin nykyään, ja koulussa tuli aina olla hyvin siististi. Tällä pisteellä myös opeteltiin kirjoittamaan A-kirjain entisajan kaunokirjoituksella. Vaikka kaunokirjoitusta ei nykyään koulussa opeteta, oppilaat oppivat kirjaimen kirjoittamisen melko hyvin.

Alimmaisen liitutaulukuvan omistaa Järviseudun sanomat/Noora Tupeli

 

Viimeisellä pisteellä museon pihassa museon työntekijä Hilma Latukka kertoi koululaisille entisajan musiikin tunneista. Ennen vanhaan musiikintunneilla laulettiin, joten voitaisiinkin puhua enemmän laulutunneista kuin musiikintunneista. Opettaja säesti laulua harmonilla, ja samoja lauluja laulettiin usein. Joskus opettajat pitivät oppilaille laulukokeita, joissa oppilaan tuli osata esittää laulu opettajalle ja muulle luokalle. Tällä pisteellä pienten koululaisten kanssa opeteltiin leikkimään Hopoti hoi -laululeikki ja Asikkalan puiset rattaat -laululeikki. Isompien koululaisten kanssa opeteltiin muutama vanha koululaulu, kuten Koululaulu (Koska meitä käsketään). Leikin ja laulun jälkeen koululaiset saivat tutustua museoalueen ulkorakennuksiin ja kokeilla puujaloilla kävelyä.

Kuvan omistaa Järviseudun sanomat/Noora Tupeli

 

 

Kierroksen lopuksi keräännyttiin yhteen Pohjatupaan, jossa Tuija Ahola kertoi koululaisille tarinan. Tarinoiden jälkeen osa koululaisista sai vielä ostaa herkkuja museon puodista ennen paluuta koululle. Osa ehti myös käydä tervehtimässä museon kesälampaita ennen lähtöä.

 

Kuvan omistaa Järviseudun sanomat/Noora Tupeli

Koululaispäivät sujuivat jälleen hyvin, ja museo sai kouluilta kiitosta. Koululaisetkin tuumasivat päivän olleen kiva, kun asiasta kysyttiin ennen tarinatuokiota. Museolla on jo aloitettu ensi vuoden koululaispäivien suunnittelu, mutta mikähän mahtaa olla aiheena?

Väinöntalon museo kiittää Evijärven Kirkonkylän ja Särkikylän kouluja sekä Överesse Skolaa koululaispäiviin osallistumisesta ja kivoista päivistä! Lisäksi haluamme kiittää yhteistyöstä MTK-Järviseutua, Evijärven 4H-yhdistystä ja Hanna Honkaniemeä sekä Tuija Aholaa, joita ilman päiviä ei oltaisi voitu järjestää.

Kiitos koululaispäivistä ja nähdään taas samoissa merkeissä ensi vuonna!

Järviseudun sanomien verkkoartikkelin runsaine kuvineen voi lukea täältä sekä 21.8.2024 ilmestyneestä lehdestä.

VÄINÖNTALON MUSEON HELMINÄ ILOISET KESÄTAPAHTUMAT VUONNA 2024

Väinöntalon tapahtumat tuovat kesään iloisia kohtaamisia ja muistoja menneestä niin musiikin kuin taiteenkin parissa. Evijärveinen Musiikin ystävät ry viihdytti museovieraita vuosittain järjestettävässä Avointen kylien päivässä, jossa niin ikään järjestettiin myös vilttikirppis.

Alkukesästä alkaen museon pihapiirissä laiduntavat myös Suomenlammas-uuhet Pipsa, Peppi ja Kukka. He ilahtuvat etenkin museovieraista, jotka tarjoavat voikukka- ja heinäherkkuja maasta. Antavatpa välillä myös rapsuttaa villaista turkkiaan.

Kukan ja kavereiden päivä museolla kuluu syöden, märehtien, laiduntaen ja lepäillen.

Vanhan ajan majatalo, eli savupirttimme hollitupa saa tänä kesänä uuden kivijalan. Mikon ja Timon työtä pääsee toisinaan kesän aikana seuraamaan museon pihapiirissä.

Museon taideiltapäiviä pitämään saapui kesätaiteilija Anna Asplund. Taidetta tehtiin mm. vanhoilla harpeilla ja historiaa elävöitettiin vanhanajan asuun pukeutuen ja eläytyen rooliin. Rooleja olivat mm. iloinen kansakouluopettaja, tarkka maatalon emäntä ja rehvakas rakennusmies. Kokeilimme Annan kanssa helppoa taidetyöskentelyä, joka sopii kaikille, taidoista ja iästä riippumatta. Teimme monotypioita, roiskemaalausta ja kasvivärjäystä, joista koostimme taidenäyttelyn museon savusaunaan.

KAUNIINA JUHANNUSPÄIVÄNÄ AVASIMME VÄINÖNTALON KESÄNÄYTTELYT

Yläkerran Vanhan ajan koulu - näyttelyssä vieraat pääsevät tutustumaan eri aikakausien koulumateriaaliin kiertokoulusta kansakouluun sekä peruskouluun, joka mahdollisti koulunkäynnin kaikille. ”EI SIIS OPPI OJAAN KAADA, EIKÄ TIETO TIELTÄ TYÖNNÄ”. Muistelimme näyttelyssä myös "IHANAA, KAMALAA KOULURUOKAA 1940 -LUVULTA 2000-LUVULLE". Juhannuspäivänä saimme vieraaksemme tohtori Olavi Koivukankaan, joka kertoi meille kansakoulu- ja oppikoulumuistojaan Inasta ja Evijärven kirkonkylältä. Vieraat kertoivat myös lapsuuden koulumuistojaan ja olipa paikalla myös vuonna 1963-64 kahdeksankymmentä kasvia sisältäneen kasvion kerännyt Maila Isomäki ja Inkeri Nykänen. Näyttelyssä esillä olevan kasvion kasvien nimet opeteltiin tuolloin sekä suomeksi, että latinaksi, kertoi Maila.

Iloiset kesänäyttelyiden avajaisvieraat Pekka Hinkka ja Inkeri Nykänen muistelivat Väinö Tuomaalan tavarankeräysretkeä Inkerin lapsuuden kodissa.

Alperin tuvan yläkerrassa sijaitsee myös toinen uusi kesänäyttelymme. Vanhat postikortit- näyttelyssä päästään ihastelemaan kortteja, joista vanhimmat ovat 1910 -luvulta. Mukana on myös kenttäpostia. Korttien huumori auttoi sekä lähettäjää että vastaanottajaa vaikeiden hetkien yli. Vuodesta 1941 vuoteen 1945 rintamalta lähettiin yli 500 miljoonaa kirjettä ja 90 miljoonaa korttia.

Kolmas uusi näyttelymme esittelee Pieniä kiviesineitä. Näyttely sijaitsee Alperin tuvan eräkellarissa ja pääsette sinne ulkokautta kulman takaa. Arkeologi Janne Rantanen kertoi meille, että osa kivikokoelman esineistä on luonnon muovaamia kiviä, joita kivikauden ihminen on hyödyntänyt töissään ja osa taas on ihmisen muokkaamia työntekoon tarkoitettuja kiviesineitä. Löytyypä joukosta myös piikiviä, joilla saatiin aikaan tulet ennen tulitikkuja. Aloitimme tapahtuman pelimannimusiikilla. Mestaripelimannimme olivat Satu Lumiaho ja Tiia Vartio. Museon väki Niina Kujala ja minä Marjaana Hinkka lupaamme teille vieraille jatkossakin, että vain ihanat leivonnaiset ja kahvi ovat tuoreita. Kaikki muu täällä Väinöntalolla onkin sitten mennyttä päivää.