Juhannuspäivänä Väinöntalo – Järviseudun Museossa kokoonnuttiin juhlistamaan kesän näyttelyn avajaisia. Päivä tarjosi mahdollisuuden pysähtyä kulttuuriperinnön, taiteen ja paikallishistorian äärelle sekä juhlia kahta merkittävää evijärveläistä kulttuurivaikuttajaa Väinö Tuomaalaa ja Erkki Lahtea; Pitti-poikaa.
Juhannus on suomalaisille valon, luonnon, muistojen ja juurien juhla. Se on aikaa, jolloin katse kääntyy sekä ympäröivään maisemaan että menneisyyteen – siihen, mistä olemme lähtöisin. Siksi juuri juhannus tuntuu luontevalta hetkeltä kokoontua Väinöntaloon, paikkaan, jossa menneiden sukupolvien elämä, työ ja tarinat ovat edelleen vahvasti läsnä.
Näyttelyn toteuttaminen on ollut yhteistyön tulos. Lämmin kiitos kuuluu Lappajärven kotiseutumuseolle sekä Pietarsaaren kaupungin museolle, joiden esinelainat muodostavat näyttelyn rungon. Kokonaisuutta täydentävät Väinöntalon omista kokoelmista löytyvät esineet.
Väinö Tuomaalan elämäntyö elää edelleen
Kesän näyttely nostaa esiin Väinö Tuomaalan poikkeuksellisen elämäntyön. Vuonna 1916 Evijärvellä syntynyt Tuomaala tunnettiin määrätietoisena ja ahkerana kotiseutuihmisenä, jonka työ paikallisen kulttuuriperinnön säilyttämiseksi oli mittavaa.
Tuomaala keräsi vuosikymmenten ajan kansanperinnettä, paikallishistoriaa, murresanoja ja tarinoita. Hänen työnsä näkyvin tulos on kuitenkin Väinöntalo – museoalue, joka ei syntynyt viranomaishankkeena tai suurena projektina, vaan yhden ihmisen vakaasta uskosta siihen, että oman seudun historia on säilyttämisen arvoinen.
Tuomaalan ja lukuisten talkoolaisten työn tuloksena syntyi ainutlaatuinen kokonaisuus, joka käsittää lähes kaksikymmentä rakennusta ja lähes kaksikymmentätuhatta esinettä. Suomen mittakaavassakin kyseessä on merkittävä kulttuuriteko.
Museoalueella kulkiessa ei nähdä vain rakennuksia ja esineitä. Niiden kautta avautuu näkymä ihmisten elämään, arkeen ja juhlaan, työhön, uskoon, toivoon ja selviytymiseen.
Pitti-pojan veistokset kertovat ihmisistä
Näyttelyssä juhlistetaan myös kuvanveistäjä Erkki Lahtea, joka tunnetaan paremmin nimellä Pitti-poika. Vuosina 1816–1858 elänyt Lahti oli itseoppinut kansantaiteilija, jonka puunveistotaidot olivat poikkeukselliset.
Hänen tunnetuimpiin töihinsä kuuluvat muun muassa Evijärven ja Lappajärven vaivaisukot sekä Evijärven kirkon Kristus-veistos. Pitti-pojan käsissä puu muuttui ilmeiksi, eleiksi ja tarinoiksi.
Hänen teoksissaan yhdistyvät pohjalainen vaatimattomuus, tarkka havainnointi ja syvä ihmisyyden ymmärtäminen. Vaivaisukkojen kasvoista voi edelleen lukea tunteita ja elämänkokemuksia lähes kahdensadan vuoden takaa.
Taskukelloteline - Pitti-pojan käsialaa
Ritva Lindberg rakentaa siltaa menneisyyden ja nykyisyyden välille
Näyttelyn kolmas keskeinen taiteilija on kuvataiteilija Ritva Lindberg. Hänen akvarellinsa Järviseudun vaivaisukoista ja vaivaisakoista tuovat näyttelyyn uuden näkökulman.
Lindbergin teokset eivät ole dokumentteja tai kopioita alkuperäisistä veistoksista. Ne ovat tulkintoja, joissa alkuperäisten teosten henki säilyy, mutta rinnalle syntyy jotakin uutta. Hänen kiinnostuksensa ihmiseen näkyy vahvasti töissä: pelkistetyt kasvot heräävät eloon ja puhuttelevat katsojaa uudella tavalla.
Samalla näyttely muistuttaa siitä, kuinka taide rakentaa siltoja eri aikakausien välille. Pitti-pojan veistämä puu kohtaa Lindbergin siveltimen, ja menneisyys kohtaa nykyisyyden.
Miksi museot ovat tärkeitä?
Neuropsykologi Heli Isomäki kertoi taannoin Yleisradion ohjelmassa ajatuksesta, joka sopii erinomaisesti myös museomaailmaan:
"Elämää voi elää vain eteenpäin, mutta sen voi ymmärtää vain taaksepäin."
Museot tarjoavat mahdollisuuden juuri tähän. Ne auttavat meitä tarkastelemaan menneisyyttä hieman etäämmältä ja näkemään suuremman kokonaisuuden. Samalla ymmärrämme paremmin, kuinka paljon aiemmat sukupolvet ovat vaikuttaneet siihen, millaisia olemme tänään.
Nykyajan museot eivät ole pelkästään esineiden säilytyspaikkoja. Ne toimivat yhteiskunnan muistina. Ne ylläpitävät sivistystä, tarjoavat mahdollisuuksia oppimiseen ja vahvistavat hyvinvointia sekä yhteisöllisyyttä. Museot ovat paikkoja, joissa ihmiset voivat kohdata toisensa, jakaa kokemuksia ja rakentaa ymmärrystä omasta historiastaan.
Erityisen tärkeää työtä tekevät paikallismuseot, kuten Väinöntalo. Ne säilyttävät sellaista tietoa ja perinnettä, joka muuten voisi kadota. Ne muistuttavat, että jokainen kylä, talo ja ihminen on osa suurempaa tarinaa.
Historia elää tulevaisuudessa
Yli viisikymmentä vuotta Väinö Tuomaalan poismenon jälkeen hänen työnsä näkyy edelleen. Se elää näyttelyissä, tutkimuksessa, paikallisessa identiteetissä ja kaikissa niissä ihmisissä, jotka vierailevat museossa oppimassa ja kokemassa.
Väinöntalo kertoo arvostuksesta omaa historiaa ja kulttuuriperintöä kohtaan. Samalla museotyön tavoitteena on, että jokaisella ihmisellä on taustastaan, iästään tai elämäntilanteestaan riippumatta mahdollisuus tutustua historiaan ja kokea kulttuuriperintö omakseen.
Museo kuuluu kaikille. Se on paikka, jossa voimme kohdata toisemme, oppia uutta ja löytää yhteyden niin menneisyyteen kuin tulevaisuuteenkin.
Juhannuspäivän tunnelmaa toivat muusikot Tiia Vartio ja Satu Lumiaho, ja juhlaväkeä hemmoteltiin kahviossa raparperipiirakalla kahvin kera.
Musisoimassa Lilja ja Marjaana Hinkka Tiia Vartion ja Satu Lumiahon kanssa.
Juhannuksen valo ympäröi meitä joka vuosi, mutta samalla se valaisee myös niitä tarinoita, ihmisiä ja tekoja, joiden ansiosta kulttuuriperintömme säilyy. Väinöntalon kesän näyttely kutsuu pysähtymään niiden äärelle – kokemaan, muistamaan ja ymmärtämään.
.jpg)
