Väinöntalon juhlavuosi koululaispäivillä

Väinöntalon museo järjesti tänä vuonna tuttuun tapaan koululaispäivät Evijärven alakoululaisille, mutta tällä kertaa päivien teema oli hieman poikkeava. Väinöntalon juhlavuoden kunniaksi päivien teema oli niin ikään syntymäpäiväjuhlat, Väinö Tuomaalan syntymästä 110-vuotta ja Erkki Lahden eli Pitti-pojan syntymästä 210-vuotta. Koululaispäivillä koululaiset jakautuvat neljään ryhmään ja kiertävät toiminnallisissa tehtäväpisteissä, joissa kestää noin 20 minuuttia kussakin.

Tänä vuonna ensimmäisellä pisteellä päästiin piirtämään Pitti-pojan ratsastajapatsaiden innoittamana. Kuvanveistäjä Erkki Lahti teki paljon puuveistoksia, jotka kuvasivat sotilaspukuista ratsastaaja hevosen selässä. Koululaiset pääsivät piirtämään oman ratsastajapatsaan, mutta raamit eivät olleet turhan tiukat: nähtiinpä koululaisten töissä ratsastaja dinosauruksenkin selässä. Kaikki saivat piirrettyä hienot työt, ja pisteellä käytiin yhdessä liitutaululta katsoen vaihe vaiheelta piirtämisohje, jotta kaikki onnistuisivat.

 

Koululaisia piirtämispisteellä. Ulkona oli kiva piirtää, kun koululaispäivien aikaan ei onneksi satanut vettä.

Seuraavaksi koululaiset jatkoivat pihalla olevalta piirrustuspisteeltä Niina-emännän mukana Pitti-pojan muistomerkille, joka sijaitsee museon pihassa. Koululaiset saivat kuulla Lahden elämästä ja työstä. Pihalta siirryttiin museon etelätupaan, jossa päästiin tutustumaan museon juhlavuoden Pitti-pojan näyttelyyn. Esillä oli muun muassa juuri sellainen ratsastajapatsas, jota oltiin aikaisemmin piirretty. Näyttelyn jälkeen päästiin vielä syntymäpäiväkakulle pohjatupaan, jossa koululaiset saivat piirakkaa ja mehua. Piirakka tuntui maistuvan kaikille.

 

Koululaiset pitivät piirakasta, ja sitä riitti kaikille!

 

Niina-emäntä esitteli koululaisille Pitti-pojan veistoksia.

 

Museon yläkerran työtuvassa kävi kuhina, kun Hanna-täti oli järjestänyt koululaisille kinkkisiä pakohuonetehtäviä. Tehtävät oli iän mukaan räätälöityjä, mutta yhtä kaikki mielenkiintoisia. Koululaisten täytyi avata lukolliset purkit tuvan pöydällä, joista selviäisi pakohuoneen ratkaisuun tunnussana. Lukkojen aukomiseksi täytyi suorittaa erilaisia pienempiä tehtäviä, kuten järjestää Väinö Tuomaalan muistohuoneesta valitut esineet painon mukaan tai selvittää Väinö Tuomaalasta kertovan juhlanäyttelyn opastauluista, kuinka monta lasta Väinöllä oli. Koululaiset kehuivat pakohuonetehtäviä sopivan mielenkiintoisiksi ja tehtävissä koettiin onnistumisen tunteita.

 

Koululaisten mielestä pakohuonetehtävät olivat sopivan vaikeita.

 

Koululaiset saivat ratkottua tehtäviä oikein hyvin. Jokainen sai osallistua tehtäviin ja kaikkien osaamista tarvittiin.
 

Viimeinen piste yläkerran keskituvassa vei koululaiset museon alkuvuosille, kun entinen kesäpiika Maija Taavetintytär kertoi tarinoita museon ylläpidosta. Kesäpiika tervehti koululaisia kätellen ja kertoi kiinnostuneille kuuntelijoille museolla tehdyistä töistä. Museolla keitettiin kahvia kuparipannuissa, tehtiin lihaperunoita ja pestiin mattoja Anttikoskella. Savusaunankin lämmittämiseen meni monta tuntia, mutta löylyt olivat ihanan pehmeät! Koululaiset saivat myös kysellä kesäpiialta museosta, ja tarjottiin lapsille rusinoitakin, kun olivat kiltisti. Moniin visaisiin kysymyksiin pääsi Maija Taavetintytär vastaamaan, kuten esimerkiksi siihen, millaisella traktorilla mattoja käytiin pesemässä.

 

Maija Taavetintytär herätti kiinnostusta kiikkustuolissaan.

Lopuksi kokoonnuttiin yhteen museon pohjatuvassa ja kuunneltiin Maija-piian tarinoita museosta. Koululaiset saivat kuulla Väinö Tuomaalan vauhdikkaista esineistön keruumatkoista, kanadalaisen intiaanin lahjoittamista lumikengistä sekä eräästä kesästä, jolloin museolla kummitteli! Viimeisenä laulettiin yhdessä onnittelulaulu Väinölle ja Pitti-pojalle haitarin säestyksellä. Osa koululaisista pääsi vielä ostoksille museon puotiin ennen lähtöä, joka oli monelle koululaispäivän kirsikka kakun päälle.

 

Loppulaulu laulettiin haitarin säestyksellä.

Koululaspäivät sujuivat jälleen oikein mukavasti, meistä museolla on aina kiva järjestää koululaisille erityinen koulupäivä. Kohtaamiset koululaisten kanssa ovat hauskoja, ja meistä on tärkeää olla mukana kulttuurikasvatuksessa. Olemme kutsuneet myös muiden kuntien koululaisia käymään ja teemme niin myös jatkossa, jotta lähialueen koululaisilla oli mahdollisuus tutustua lähimuseoon!

Väinöntalon museo kiittää koululaispäiviin osallistuneita kouluja, niiden oppilaita ja henkilökuntaa. Lisäksi kiitämme yhteistyöstä MTK Järviseutua, Evijärven 4H-yhdistystä ja Hanna Honkaniemeä, sekä Tuija Aholaa.

Järviseudun sanomien lehtijutun tämän vuoden koululaispäivistä voi lukea verkossa alla olevasta linkistä tai lehdessä nro 25/2026.

https://www.jarviseudunsanomat.fi/arkisto/2026/08/23/vainontalon-koululaispaivat-toivat-historian-lahelle-tekeminen-ja-tarinat-innostivat-lapsia/

Kesäteatterin paluu ja muuta mukavaa heinäkuussa

Väinöntalon heinäkuuhun mahtui useita tapahtumia, jotka toivat kiinnostavaa kulttuuritekemistä museolle.

Kuukauden alkuviikot saatiin nauttia aikamatkasta menneeseen tuttujen henkilöiden kanssa, kun Väinöntalon kesäteatterilavalla nähtiin näytöksiä ensimmäistä kertaa muutaman vuoden tauon jälkeen. Evijärven Harrastajateatteri esitti museolla yhdessä Evijärven Musiikinystävien kanssa musiikin täyteisen näytelmän Mikä jälki meistä jää. Teoksessa muisteltiin evijärveläisiä merkkihenkilöitä ja seurattiin nuoren pariskunnan tarinaa ensimmäisistä yhteisistä tansseista esikoisen syntymään. Näytöksiä oli esityskauden aikana kuusi, joihin tuli katsojia yhteensä 399! Väinöntalo kiittää Harrastajateatteria loistavista esityksistä sekä yleisöä mielenkiinnosta näytelmää kohtaan.

Aplodien aikana otettu kuva, kahvinkeittäjän näkökulmasta.

 

Museolla kuultiin myös runonlausuntaa, kun tuttuun tapaan Eino Leinon päivänä 6.7. vietettiin runon ja musiikin iltaa. Eino Leinon runojen lisäksi kuultiin myös muiden runoilijoiden kirjoittamia runoja taitavien tulkitsijoiden lausumana. Tilaisuudessa oli totuttuun tapaan tuttua musiikkia, ja yhteislaulun tunnelmaan päästiin laulamalla Kodin kynttilät. Leinon runojen lisäksi lausujia oli koskettanut eläinrunoistaan tutun Lauri Pohjanpään runot, joita kuultiin illan aikana useampi. Monet muistelivat lukeneensa Pohjanpäätä aikanaan koulutiellään.

Tilaisuuden lopuksi museon Niina Kujala jakoi lausujille ja musisoijille ruusut. Lausujia oikealta Aimo Kaski, Hilja Elgbacka, Paula Kultanen, Vieno Maria Mäkelä, Kaija Finni sekä yllätyslausuja Vimpelistä. Musisoijina äärivasemmalla Tiia Vartio ja Satu Lumiaho (ei kuvassa).

19.7. museolla päästiin taitelemaan kesätaitelija Minna Bengsin johdolla työpajassa Sananparsia ja kaunokirjoitusta. Työpajassa tehtiin kalligrafiaa eli korutekstausta, ja osanottajat saivat tekstata joko itselleen tärkeitä lauseita tai perinteikkäitä sananparsia Etelä-Pohjanmaalta. Väinöntalolla vallitsi rauhallinen tunnelma ja muste virtasi. 

Rentoa työskentelyä työpajassa. Vasemmalla kesätaiteilija Minna Bengs.

 

Heinäkuun viimeisenä sunnuntaina 26.7. vietettiin Väinöntalon perinteisiä kesäseuroja. Kauhavan seurakunnasta oli paikalla Hanna Pihlajamäki, Laura Hintsala ja Olli Hippi. Tunnelma oli harras mutta rento.

Väinöntalo kiittää heinäkuussa tapahtumissa vieraillutta yleisöä sekä tapahtumien järjestämisessä mukana olleita tahoja! 

Iitin kiska muistoissa

 

Evijärven markkinapäivä 27.6.2026 toi Vesitorninmäelle väkeä nauttimaan kesäisestä tunnelmasta. Aurinkoinen sää houkutteli markkinavieraita tutustumaan Limutippu-museoon, johon oli päivän ajan vapaa pääsy. Museossa riitti kiinnostavaa nähtävää kaikenikäisille.

Erityisen suosituksi osoittautui kaikille avoin "Oma limu" -työpaja, jota ohjasi kesätaiteilija Minna Bengs. Työpajassa osallistujat saivat suunnitella oman limonadinsa etiketin valitsemalla sille hauskan pohjamuodon, keksimällä virvoitusjuomalle nimen sekä kuvittamalla etiketin omannäköisekseen. Lopuksi mietittiin juomalle sopiva väri ja puhallettiin etiketin taustalle kuplavärivettä pillin avulla. Luovuus pääsi kukoistamaan, ja työpaja innosti niin lapsia kuin aikuisiakin.

Päivän kohokohtiin kuului myös kohtaaminen Irma Siirtolan kanssa. Hän työskenteli nuorena tyttönä Evijärven limonaditehtaassa ja saapui jakamaan muistojaan limonadin valmistuksesta sekä tehtaan arjesta. Hänen tarinansa herättivät kiinnostusta ja toivat museon historiaa elävästi lähelle nykypäivän kävijöitä.

Moni vierailija muisteli myös lämmöllä Edith Kaskea, tuttavallisemmin Iitiä, joka valmisti limonadia 25 vuoden ajan ja piti Iitin kiskaa, josta sai mm. punaista limsaa ja nisusikaa sekä makeisia ja tupakkaa. Hänen ystävällisyys ja persoona elävät edelleen monen muistoissa.

 

Juhannuksen valossa – Väinöntalon juhlanäyttely avattiin kulttuuriperinnön äärellä

Juhannuspäivänä Väinöntalo – Järviseudun Museossa kokoonnuttiin juhlistamaan kesän näyttelyn avajaisia. Päivä tarjosi mahdollisuuden pysähtyä kulttuuriperinnön, taiteen ja paikallishistorian äärelle sekä juhlia kahta merkittävää evijärveläistä kulttuurivaikuttajaa Väinö Tuomaalaa ja Erkki Lahtea; Pitti-poikaa.

Juhannus on suomalaisille valon, luonnon, muistojen ja juurien juhla. Se on aikaa, jolloin katse kääntyy sekä ympäröivään maisemaan että menneisyyteen – siihen, mistä olemme lähtöisin. Siksi juuri juhannus tuntuu luontevalta hetkeltä kokoontua Väinöntaloon, paikkaan, jossa menneiden sukupolvien elämä, työ ja tarinat ovat edelleen vahvasti läsnä.

Näyttelyn toteuttaminen on ollut yhteistyön tulos. Lämmin kiitos kuuluu Lappajärven kotiseutumuseolle sekä Pietarsaaren kaupungin museolle, joiden esinelainat muodostavat näyttelyn rungon. Kokonaisuutta täydentävät Väinöntalon omista kokoelmista löytyvät esineet.

Väinö Tuomaalan elämäntyö elää edelleen

Kesän näyttely nostaa esiin Väinö Tuomaalan poikkeuksellisen elämäntyön. Vuonna 1916 Evijärvellä syntynyt Tuomaala tunnettiin määrätietoisena ja ahkerana kotiseutuihmisenä, jonka työ paikallisen kulttuuriperinnön säilyttämiseksi oli mittavaa.

Tuomaala keräsi vuosikymmenten ajan kansanperinnettä, paikallishistoriaa, murresanoja ja tarinoita. Hänen työnsä näkyvin tulos on kuitenkin Väinöntalo – museoalue, joka ei syntynyt viranomaishankkeena tai suurena projektina, vaan yhden ihmisen vakaasta uskosta siihen, että oman seudun historia on säilyttämisen arvoinen.

Tuomaalan ja lukuisten talkoolaisten työn tuloksena syntyi ainutlaatuinen kokonaisuus, joka käsittää lähes kaksikymmentä rakennusta ja lähes kaksikymmentätuhatta esinettä. Suomen mittakaavassakin kyseessä on merkittävä kulttuuriteko.

Museoalueella kulkiessa ei nähdä vain rakennuksia ja esineitä. Niiden kautta avautuu näkymä ihmisten elämään, arkeen ja juhlaan, työhön, uskoon, toivoon ja selviytymiseen. 

Pitti-pojan veistokset kertovat ihmisistä

Näyttelyssä juhlistetaan myös kuvanveistäjä Erkki Lahtea, joka tunnetaan paremmin nimellä Pitti-poika. Vuosina 1816–1858 elänyt Lahti oli itseoppinut kansantaiteilija, jonka puunveistotaidot olivat poikkeukselliset.

Hänen tunnetuimpiin töihinsä kuuluvat muun muassa Evijärven ja Lappajärven vaivaisukot sekä Evijärven kirkon Kristus-veistos. Pitti-pojan käsissä puu muuttui ilmeiksi, eleiksi ja tarinoiksi.

Hänen teoksissaan yhdistyvät pohjalainen vaatimattomuus, tarkka havainnointi ja syvä ihmisyyden ymmärtäminen. Vaivaisukkojen kasvoista voi edelleen lukea tunteita ja elämänkokemuksia lähes kahdensadan vuoden takaa.

Taskukelloteline - Pitti-pojan käsialaa

Ritva Lindberg rakentaa siltaa menneisyyden ja nykyisyyden välille

Näyttelyn kolmas keskeinen taiteilija on kuvataiteilija Ritva Lindberg. Hänen akvarellinsa Järviseudun vaivaisukoista ja vaivaisakoista tuovat näyttelyyn uuden näkökulman.

Lindbergin teokset eivät ole dokumentteja tai kopioita alkuperäisistä veistoksista. Ne ovat tulkintoja, joissa alkuperäisten teosten henki säilyy, mutta rinnalle syntyy jotakin uutta. Hänen kiinnostuksensa ihmiseen näkyy vahvasti töissä: pelkistetyt kasvot heräävät eloon ja puhuttelevat katsojaa uudella tavalla.

Samalla näyttely muistuttaa siitä, kuinka taide rakentaa siltoja eri aikakausien välille. Pitti-pojan veistämä puu kohtaa Lindbergin siveltimen, ja menneisyys kohtaa nykyisyyden.

Miksi museot ovat tärkeitä?

Neuropsykologi Heli Isomäki kertoi taannoin Yleisradion ohjelmassa ajatuksesta, joka sopii erinomaisesti myös museomaailmaan:

"Elämää voi elää vain eteenpäin, mutta sen voi ymmärtää vain taaksepäin."

Museot tarjoavat mahdollisuuden juuri tähän. Ne auttavat meitä tarkastelemaan menneisyyttä hieman etäämmältä ja näkemään suuremman kokonaisuuden. Samalla ymmärrämme paremmin, kuinka paljon aiemmat sukupolvet ovat vaikuttaneet siihen, millaisia olemme tänään.

Nykyajan museot eivät ole pelkästään esineiden säilytyspaikkoja. Ne toimivat yhteiskunnan muistina. Ne ylläpitävät sivistystä, tarjoavat mahdollisuuksia oppimiseen ja vahvistavat hyvinvointia sekä yhteisöllisyyttä. Museot ovat paikkoja, joissa ihmiset voivat kohdata toisensa, jakaa kokemuksia ja rakentaa ymmärrystä omasta historiastaan.

Erityisen tärkeää työtä tekevät paikallismuseot, kuten Väinöntalo. Ne säilyttävät sellaista tietoa ja perinnettä, joka muuten voisi kadota. Ne muistuttavat, että jokainen kylä, talo ja ihminen on osa suurempaa tarinaa.

Historia elää tulevaisuudessa

Yli viisikymmentä vuotta Väinö Tuomaalan poismenon jälkeen hänen työnsä näkyy edelleen. Se elää näyttelyissä, tutkimuksessa, paikallisessa identiteetissä ja kaikissa niissä ihmisissä, jotka vierailevat museossa oppimassa ja kokemassa.

Väinöntalo kertoo arvostuksesta omaa historiaa ja kulttuuriperintöä kohtaan. Samalla museotyön tavoitteena on, että jokaisella ihmisellä on taustastaan, iästään tai elämäntilanteestaan riippumatta mahdollisuus tutustua historiaan ja kokea kulttuuriperintö omakseen.

Museo kuuluu kaikille. Se on paikka, jossa voimme kohdata toisemme, oppia uutta ja löytää yhteyden niin menneisyyteen kuin tulevaisuuteenkin.

Juhannuspäivän tunnelmaa toivat muusikot Tiia Vartio ja Satu Lumiaho, ja juhlaväkeä hemmoteltiin kahviossa raparperipiirakalla kahvin kera.

Musisoimassa Lilja ja Marjaana Hinkka Tiia Vartion ja Satu Lumiahon kanssa.

Juhannuksen valo ympäröi meitä joka vuosi, mutta samalla se valaisee myös niitä tarinoita, ihmisiä ja tekoja, joiden ansiosta kulttuuriperintömme säilyy. Väinöntalon kesän näyttely kutsuu pysähtymään niiden äärelle – kokemaan, muistamaan ja ymmärtämään.

Avoimet kylät -päivän iloista kesätunnelmaa Väinöntalon museolla

Väinöntalon museolla vietettiin Avoimet kylät -tapahtumapäivää 13.6.2026, joka houkutteli paikalle  kävijöitä nauttimaan kesäisestä tunnelmasta, perinteistä ja ohjelmasta. Päivän aikana museoon pääsi tutustumaan puoleen hintaan, ja edullinen sisäänpääsy innosti niin paikallisia kuin matkailijoitakin tutustumaan museon miljööseen ja näyttelyihin.

Lapsille järjestettiin Evijärven kuvataideyhdistys Pisarat ry:n maksuton taidetyöpaja, jossa innokkaat osallistujat pääsivät toteuttamaan luovuuttaan värikkäiden kivimaalausten parissa Aira Pykärin ja Päivi Kultalahden ohjauksessa. Työpaja keräsi paljon iloisia tekijöitä ja valmiit työt lähtivät lasten mukana kotiin muistoksi tapahtumasta.

Päivän aikana järjestetty talutusratsastus oli lasten mieleen. Katja Edsvikin Pysen-hevonen keräsi ihailijoita.

Museoalueella oli nähtävänä myös kotieläimiä Saaren tilalta. Lisäksi päivän aikana tutustuttiin perinteiseen saunavihdan tekoon Reijo Kivijärven ja kumppanien opastuksella.

Tapahtuman tunnelmaa täydensi elävä musiikki Tiia Vartion ja Satu Lumiahon soittamana. Musiikin säestyksellä kävijät viihtyivät museon pihapiirissä, vaihtoivat kuulumisia ja nauttivat kesäpäivästä kahvikupposen ja herkkujen ääressä. 

Tapahtumapäivään osallistui myös Järvilakeuden kansalaisopiston kuvataidekurssilaisia, jotka inspiroituivat museointeriööreistä. 

Avoimet kylät -päivä onnistui kokoamaan yhteen kulttuurin, perinteet, elämykset ja yhteisöllisyyden. Päivä tarjosi kävijöille monipuolista tekemistä ja mukavia kohtaamisia historiallisessa ympäristössä, jättäen monelle lämpimät muistot kesäisestä tapahtumasta Väinöntalon museolla.

Avoimet kylät päivästä iloitsivat myös suomenlammaspässit Mini, Onni ja Petteri, jotka laiduntavat museon pihapiirissä koko kesän.

Kuvia ja tunnelmia Päivi Kultalahden artikkelissa:

Aurinkoinen museopäivä Evijärvellä – Järviseudun sanomat

Kesällä 2026 teatteri/musiikki- näytelmä: Mikä jälki meistä jää

Evijärven harrastajateatteri täyttää tänä vuonna 60 vuotta. Juhlavuoden kunniaksi on kevyellä tuotannolla valmistettu näyttämölle musiikkipitoinen kolmen vartin mittainen tunnelmapala.

Näytelmä teemoittuu paikalliseen perinteeseen ja siinä muistellaan Evijärven merkkihenkilöitä viime vuosisadan puolivälin paikkeilta. Tapahtumista nousevat päällimmäiseksi Evijärven maineikkaat maakuntaviestihiihdot.
Tarinassa tutkiskellaan, miten ihmisen itsetunto rakentuu ja mistä meidät aikojen päästä muistetaan.
– Jokainen meistä tekee itsensä näkyväksi ja jättää jälkensä omalla tavallaan.
Tutulla musiikilla ryyditetty tarina on samalla nuoren miehen kasvutarina ja rakkaustarina.

Pukuloistoa ja tervaustalkoot - Väinöntalon elokuun tapahtumat

Vaikka monelle elokuu tarkoittaa arkeen paluuta, Väinöntalolla elokuu on vielä kesäkuukausi ja siten myös elokuisia tapahtumia on ehditty järjestää. Muistellaanpa, mitä tässä kuussa on tapahtunut!

Elokuun 5. päivää juhlitaan suomalaisen kansallispuvun syntymäpäivänä, ja tänä vuonna kansallispuku täyttikin jo 140 vuotta. Kansallispuku sai syntynsä 5.8.1885, kun Venäjän keisaripari Aleksanteri III ja Maria Feodorovna vierailivat Suomessa. Vastassa olleet suomalaiset olivat pukeutuneet kansallispukuihin Suomen omaleimaisuuden merkiksi, ja tämä oli ensimmäinen suurimittainen kansallispukujen esiintyminen. (https://www.kansallispuku.com/page/19/kansallispuvun-syntymapaiva-58)

Väinöntalolla vietettiin juhlapäivänä kansallispukujen tuuletuspäivää, ja museon alakerta täyttyikin jos jonkinlaisesta kokonaisesta tai osittaisesta puvusta. Paikalla oli niin kansallispuvuista hyvin tietäviä kuin vasta ensimmäisiä kertoja pukuilua kokeilevia vierailijoita, sekä myös sellaisia, joilla ei ollut pukua itsellään mutta joita aihe kiinnosti. Tilaisuudessa esiteltiin oma puku ja mistä se on peräisin, sekä kuultiin pukujen hankkimisesta, niiden ompelusta, puvun osien tarkoituksista ja niiden tarkistamisesta. Lisäksi paikalla kuultiin myös musiikkia ja juotiin kahvia.

Kansallispukujen suosio on viime vuosina ollut kasvussa. Kansallispuvun käyttöä suositellaan yhä enemmän, mutta turha, rajoittava säännöstely puvun käytön ympärillä on vähentynyt. Vaikka pukua siis edelleen käytetään kunnioittavasti, kynnys käyttää pukua on madaltunut. Kansallispukua voi siis rohkeasti käyttää esimerkiksi tuuletustilaisuuksissa!

 

Tuuletuspäivänä nähtyjä kokonaisia ja osittaisia pukuja.

 

 

Tilaisuudessa oli soittamassa Tiia Vartio (vas.), Satu Lumiaho ja Heli Saari. Yhteislaulujakin laulettiin muutama.

 

 

Etualalla Leena Rissa kehräämässä.

Väinöntalon museolla on paljon rakennuksia, joita pitää tasaisin väliajoin huoltaa, että ne pysyvät kunnossa myös tulevat vuosikymmenet. Keskiviikkona 13.8. museon paja ja tuulimylly olivat huoltovuorossa, kun museolla järjestettiin tervaustalkoot! Evijärven Taivastelijat ry:n jäseniä saapui keskiviikkoillasta talkoisiin tervaamaan tuulimyllyn jalan sekä pajan katon. Palkkioksi talkoolaiset saivat kahvia ja pullaa. Väinöntalo kiittää mukana olleita talkoolaisia tekemästään tärkeästä työstä!

 

Talkoolaiset ehtivät töiltään myös yhteiskuvaan! Kuvassa Erkki Söyrinki, Allan Sarkaranta, Reijo Ylimaa, Kari Lassila, Ritva Lassila, Timo Kultalahti.

Kokeneilla tekijöillä ei päätä huimannut!

 

Terva pitää lämmittää ennen käyttöä.

 

 

Tuulimylly on nyt siistissä kunnossa, kun sen jalka tervattiin ja aiemmin kesällä se sai uutta maalia.
 

 

Viikolla 33 ja 34 museolla vietettiin myös tuttuun tapaan koululaispäiviä. Koululaispäivistä on oma kirjoituksensa museon blogissa, ja voit lukea sen täältä!

 

Sunnuntaina 24.8. vietettiin Etelä-Pohjanmaan museoiden paikallismuseopäivää, jolloin Väinötalon museolle oli koko päivän ilmainen sisäänpääsy. Tänä vuonna museolla ei järjestetty mitään erityistä ohjelmaa paikallismuseopäivän kunniaksi, mutta museolla kävi silti noin 30 kävijää pitkin päivää. Oli hauska kuulla, että moni oli lähtenyt nimenomaan paikallismuseopäivän kunniaksi liikkeelle, ja että he olivat menossa muihinkin alueen museoihin Väinöntalon jälkeen! Pitäisikö ensi vuonna museopäivälle keksiä jotain erityistä ohjelmaa?

Kesän tapahtumat päätti museon tarinailta torstaina 28.8., jonka aiheena oli tämän vuoden kesänäyttelyn teeman mukaisesti puhelinkeskukset, sentraali-Sandrat ja vanhat puhelimet. Paikalla oli kolme entistä puhelinkeskuksessa työskennellyttä sentraali-Sandraa, ja illan aikana kuultiin monenlaista eri tarinaa. Tänä kesänä puhelinkeskukset ovatkin tuoneet monelle mieleen muistoja, joita on tarinaillan lisäksi kuultu museon kävijöiltä pitkin kesää. Hienoa, että museon aihepiiri herättää muistelemaan omia kokemuksia, ja kuulemme niitä jatkossakin mielellämme!

 

Aimo Järvelä toi tarinailtaan näytille vanhan Ericssonpuhelimen.

 

 

Museon kesän tapahtumat ovat nyt siis paketissa, ja tänä kesänä nähtiinkin melko laajasti erilaisia tapahtumia: on ollut avoimien kylien päivää, taidetta, musiikkia, käsitöitä. Kesän tapahtumista löytyy tarkempaa muistelua museon blogin aiemmista julkaisuista, käy kurkkaamassa!

Ensi kesän tapahtumakattausta on jo alustavasti suunniteltu jonkin verran. Ensi vuonna on luvassa juhlavuosi, kun vuonna 2026 Väinö Tuomaalan syntymästä tulee kuluneeksi 110 vuotta! Tapahtumista tullaan tiedottamaan kevään 2026 aikana, seuraa siis museon Facebook- ja Instagram-tilejä ja tarkkaile Evijärven ilmoitustauluja ja paikallislehtiä.

Museo kiittää kaikkia elokuun ja koko kesän tapahtumissa käyneitä kävijöitä sekä tapahtumia järjestämässä olleita tahoja!

Väinöntalo on auki vielä syyskuussa 1.-12.9. maanantaista perjantaihin klo 9-15. Tervetuloa!