TUOHI-MALKAKATON TEKO KAHTEEN VÄINÖNTALON AITTAAN

LASTEN LEIKKIAITTAAN SEKÄ VIINA-AITTAAN

Kattojen uusiminen lähti käyntiin jo maaliskuulla. Soinista löytyi eräältä isännältä pimeää korpea, jossa kasvoi tiheässä erittäin kitukasvuisia kuusennäreitä. Ne olivat tosiaan kitumalla kasvaneet valosta taistellen. Ehdin siellä kaatamaan ja ajamaan ne moottorikelkalla pois juuri sopivasti, ennenkuin lumet alkoivat pehmenemään. Malkapuita kertyikin monta rekikuormaa.

 

Malkapuiden ajoa.

Ahkerat malkapuiden kuorijat.

 

Tässä vuollaan katajatappeja.

 

 

Lasten leikkiaitan katonteko aloitettu. Vas.Reijo Kivijärvi, Martti Hautamäki ja Pauli Pykäri

 

Elokuun lopulla aloin sitten kuorimaan niitä, sekä kirveellä veistämään.Tuohikaton pahin vihollinen on aurinko. Siksi malkapuut kannattaa veistää harjalta risteävästä kohdasta hieman ohuemmaksi, jolloin puut saadaan mahdollisimman tiiviisti toisiaan vasten. Samoin alapää veistetään räystäällä kiilamaiseksi. Kirveellä veistettäessä puun solukko menee tukkoon eikä se ime vettä niinkuin sahalla katkaistu tekisi.

Malkapuut veisteltiin risteävästä kohdasta molemmilta sivuilta, jolloin ne asettuvat lähemmäksi toisiaan ja liitettiin katajatapeilla toisiinsa, aina kaksi malkaparia yhdellä tapilla. Näin aurinkokaan ei pääse polttamaan tuohia.

 

Harjalle risteävään kohtaan porattiin reikä ja malkapuut liitettiin tiukaksi, vuolluilla katajatapeilla toisiinsa. Vanhoja lahonneita malkapuita poistettin vähän kerrallaan ja roskat lakaistiin pois. Sitä mukaan vanhan tuohikerroksen päälle laitettiin uusi kerros tuohia, räystäältä edeten harjalle aina molemmille lappeille, yhtaikaa rivi kerrallaan ja päälle laitettiin malkapuut painoksi. Kun koko katto oli menty läpi, malkojen päälle asetettiin vielä harjan suuntaisesti paininpuut ja niitä vasten aseteltiin kiviä painoksi.

 

Leikkiaitan katto on valmis!

 

Viina-aitan kattoa aloteltu. Martti ja Hilkka kuorivat taustalla malkapuita.

Molemmat aitat katettu, toinen vielä viimeistelemättä. Pääräystäisiin tuohet asennetaan kahteen eri suuntaan, jolloin ne kuivuessaan käpertyvät aluslaudoituksen reunan ylitse.

 

Viina-aittaan asennettiin lisäksi piilukirveellä veistetyt solkispuut pitämään paininpuita paikoillaan. Paininpuitten päihin veisteltiin neliskanttiset tapit, solkkispuihin taltattiin vastaavan kokoiset reiät. Paininpuitten läpimeneviin päihin porattiin reiät ja niihinkin naputeltiin katajatapit. Näin rakenteesta tuli tiukka, samalla malkapuut pysyvät tiukasti paikoilllaan. Lopuksi solkispuut ja paininpuitten liitoskohdat tervattiin. Kattojen teossa oli minun lisäkseni Martti Hautamäki, Pauli Pykäri sekä yhtenä päivänä Hilkka Keskitalo.

 

Solkispuutkin jo paikoillaan ja tervattuina, pitämässä paininpuita paikoillaan.

Tuohi-malkakatto on melko suuritöinen. Se on mielenkiintoista käsityötä, ja tarvikkeita on kerättävä pitkässä juoksussa oikean vuodenkierron mukaan. Puiden kaatoaika on talvella, ennenkuin elämännesteet puussa alkavat virtaamaan. Tuohi sensijaan irtoaa juhannuksen tienoilla. Arvelisin tällaisten tiukkasyisten malkojen kestävän katolla n.25 vuotta. Sitten ne on taas uusittava, mutta alla olevia tuohia ei välttämättä tarvitse uusia silloinkaan.

Tuohi-malkakatot alkoivat väistymään rakennuksista 1800-luvun jälkipuoliskolla, jolloin pärekatot ne vähitellen syrjäyttivät.

31.8.2023 Reijo Kivijärvi