Eteläpohjalaisia elämänkertoja -teoksessa kirjoitetaan Tuomaalasta seuraavasti:
TUOMAALA, Väinö Oskari, kotiseutuneuvos,
syntynyt Evijärvellä elokuun 30. päivänä 1916,
kuollut Kurikassa huhtikuun 2. päivänä 1975.
Vanhemmat: talollinen Kaarle Kustaa Matinpoika
Tuomaala ja Maria Seliina Marintytär Lahti.
Väinö Tuomaala kävi Vaasan kauppakoulun kustantaen oman kertomansa mukaan huomattavan osan koulunkäynnistään pyytämällä lintuja pauloilla, keräämällä ja kuivattamalla pajunkuoria sekä toimimalla kauppa-apulaisena loma-aikoina. Tämä kuvastaa yhtä hänen keskeisistä piirteistään, ääretöntä säästäväisyytta, joka oli omiaan edesauttamaan myös hänen myöhempiä pyrintöjään kuten valtavan yksityisen museokompleksin rakentamista.
Kaupallinen ura tavoitteenaan Tuomaala antautuikin aluksi kaupallisiin tehtäviin: hän toimi Järvikunnan Osuuskaupan, Lappajärven Osuuskaupan sekä Osuusliike Virtain myymälänhoitajana 1938–45.
Kotiseututyö kuitenkin kutsui tekijäänsä. Etelä-Pohjanmaan maakuntaliiton kotiseutusihteeri hänestä tuli 1945, ja hän toimi välillä myös vt. toiminnanjohtajana maakuntaliitossa, jossa hän työskenteli vuoteen 1966.
Väinö Tuomaala oli ennen uraansa maakuntaliiton toimihenkilönä liiton hallituksen jäsen 1939–45.
Tuomaala toimi myös Lappajärven Osuusmeijerin isännöitsijänä 1939–40, Etelä-Pohjanmaan Nuorisoseuran kotiseutusihteerinä 1950–53, Etelä-Pohjanmaan Pienteollisuusliiton sihteerinä 1950–53 sekä Suomen Kulttuurirahaston Etelä-Pohjanmaan rahaston asiamiehenä 1963–75 ja sukututkimuksen opettajana Seinäjoen työväenopistossa 1964 alkaen aina kuolemaansa saakka.
Väinö Tuomaala oli Evijärven Alapään Nuorisoseuran puheenjohtajana 1934–40, jona aikana hän hankki esiintymistaidollisen perustan myöhemmin laajalle toiminnallee kotiseutu-, museo-, sukututkimus- ja kansanperinnealan esitelmöitsijänä.
Tuomaala oli Suomen Nuorison Liiton kotiseutuvaliokunnan jäsen 1945, Kotiseutuliiton valtuuskunnan jäsen 1966, Etelä-Pohjanmaan matkailuyhdistyksen johtokunnan jäsen 1956 ja sihteeri 1973, Etelä-Pohjanmaan järvialueen maatalousoppilaitoksen johtokunnan jäsen 1967–70, Seinäjoen kauppalan matkailulautakunnan puheenjohtaja 1955–59, Etelä-Pohjanmaan museoyhdistyksen johtokunnan jäsen 1962 sekä Seinäjoen rotaryklubin presidentti 1973.
Väinö Tuomaalan kirjallista tuotantoa ovat muun muassa ”Kotiseututyön opas” 1946, ”Haapajärvenkylän asutushistoriaa” 1953, ”Evijärven Kultalahti 1548–1923”, Lappajärven Murtoniemi 1624–60”, Evijärven seurakunnan alkuvaiheita”, 1960, ”Järviseudun entisyyttä” 1959, ”Runo Soinin kirkosta” 1962, ”Tarujen Pyhävuori” 1966, ”Erkki Lahti – pohjalainen kuvanveistäjä 1816–58”. Lisäksi hän kirjoitti näytelmiä, historiallisia kuvaelmia sekä tuhansia sanoma- ja aikakauslehtiartikkeleita.
Hän oli toimittamassa Eteläpohjalaisia elämäkertoja I–II sekä Kytösavut IXI -teoksia.
Väinö Tuomaala kutsuttiin tunnustuksena ansioistaan Kalevala-Seuran, Suomen Muinaismuistoyhdistyksen, Suomen Museoliiton, Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran ja Talonpoikaiskuttuurisäätiön jäseneksi. Myös Seinäjoen kaupungin kulttuuripalkinto myönnettiin Tuomaalalle. Tasavallan presidentti soi Väino Tuomaalalle kotiseutuneuvoksen arvonimen ensimmäisenä maassamme 1969.
Väinö Tuomaala keräsi laajasti perimätietoutta, kansantarionita, paikannimistöä ja murresanastoa – kaiken kaikkiaan yli 30.000 numeroa, jolla määrällä hän sijoittuu Lönnrotin ja Paulaharjun jälkeen maamme tuloksellisimpien kansanperinteen kerääjien joukkoon. Akateemikko Kustaa Vilkuna kirjoitti Väinö Tuomaalasta, että tämän tietomäärä kansanperinteestä oli niin suuri, että hän kävi tasavertaisesti tieteellistä keskustelua maamme etevimpien kansatietelijöiden kanssa. Tuomaala teki perinteen keruumatkoja laajalti ympäri Suomen keskittyen kuitenkin eteläiseen Pohjanmaahan. Hän oli mukana Helsingin Yliopiston Eteläpohjalaisen Osakunnan tutkimusretkillä 1946–67, luetteloi Etelä-Pohjanmaan tuulimyllyt 1948, tutki eteläpohjalaiset talonpoikaistalot ja toimitti niistä edustavimpiin Talonpoikaiskulttuurisäätiön kunniakilvet.
Tuomaala perusti useita pitäjä- ja nuorisoseuroja. Ansioistaan kansatieteen alalla hän sai useita palkintoja.
Väinö Tuomaala perusti ja rakensi synnyinkyläänsä Evijärven Kerttuankylään Suomen suurimman talonpoikaismuseotalon, Väinöntalon – Järviseudun Museon, johon kuuluu yli 20 rakennusta ja lähes 10.000 museoesinettä. Väinöntalon rakentamiseen Tuomaala uhrasi kaikki varansa ja kaiken käytettävissä olleen aikansa. Tuomaalalla oli tarkoituksena vielä laajentaa museonsa toimintaa, kunnes hän kohtasi määränpäänsä traagisesti auto-onnettomuudessa ollessaan palaamassa vanhimman poikansa luota.
Täysraittiina, säästäväisenä, isänmaallisena, originellina, sosiaalisena, ahkerana ja peräänantamattomana Tuomaala ylsi alallaan saavutuksiin, joiden perusteella Väinö Tuomaalan sinuaustilaisuudessa puhunut opetusministeriön kansliapäällikkö Jaakko Numminen totesi Tuomaalan kuuluvan Suomen kotiseutuliikkeen suuriin nimiin.
Puolisot:
1. Helmikuun 10. päivänä 1944 Maissi Elisabeth Wilén, syntynyt Hyvinkäällä heinäkuun 22. päivänä 1917. Vanhemmat: Juho Kustaa Wilén ja Tyyne Elisabeth Wilén, o.s. Helin,
2. Lea Kärkkäinen, syntynyt Lappeenrannassa elokuun 11. päivänä 1932. Vanhemmat: liikkeenharjoittaja Aarne Kärkkäinen ja Elina Kärkkäinen, o.s. Riikonen.
Juhani Tuomaala
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoistapoika/son med Maisi Wilén Tuomaala
VastaaPoistaJoakim Waseswärd Lord Chaol Ghleann 6 april, 1948
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoistaKirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoistaKirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoistaJärvikunnan Osuuskaupan, Lappajärven Osuuskaupan sekä Osuusliike Virtain myymälänhoitajana 1968–45. Väärät vuodet
VastaaPoistaVuosiluvut korjattu, kiitos viesteistä!
Poista