Jo perinteeksi muodostuneet Väinöntalon koululaispäivät vietettiin jälleen elokuussa hieman koulujen alkamisen jälkeen. Tämän vuoden aihe olikin koululaisille jo hieman tuttu, sillä aiheena tänä vuonna oli vanhan ajan koulu. Kouluaihe jatkoi tämän vuoden koulua käsittelevien museon kesänäyttelyiden teemaa. Museolla kävi yhteensä noin 240 oppilasta, jotka tulivat Evijärven Kirkonkylän koulusta ja Särkikylän koulusta sekä Ähtävän Överesse skolasta. Koululaispäiviä oli järjestämässä museon työntekijöiden lisäksi MTK-Järviseutu, Evijärven 4H-yhdistys sekä erityisvieras Tuija Ahola. Koululaispäivien kaava oli sama kuin aina ennenkin: koululaiset jakaantuvat neljään ryhmään, jotka sitten kiertävät neljää eri toimintapistettä.
Ensimmäisellä pisteellä museon päärakennuksen Pohjatuvassa museon työntekijä Niina Kujala kertoi entisajan kouluruokailusta. Suomessa alettiin saada ilmaista koulurokaa vuonna 1943, ensin köyhille, myöhemmin kaikille. Suomi olikin ensimmäinen maa, joka tarjosi koululaisille ilmaista kouluruokaa. Myöhemmin myös muissa maissa on alettu tarjoilemaan ilmaista kouluruokaa, kuten Ruotsissa, mutta monissa maissa kouluruoka on edelleen maksullista. Ennen vanhaan kouluruoka oli pitkän aikaa erilaisia puuroja ja vellejä, ja leipä ja maito piti tuoda kotoa mukaan. Sen jälkeen pisteellä koululaiset saivat tunnistaa eri viljoja. Esillä oli vehnää, kauraa ja ohraa, ruista ei koululaispäiville ehditty saamaan. Koululaiset pohtivat, mitä eri ruokia viljoista voitiin valmistaa. Lopuksi tehtiin yhdessä marjapepua, joka oli monen koululaisen mieleen. Marjapepuun tulee puolukkaa, ruisjauhoa ja sokeria, koululaiset saivat myös laittaa kermavaahtoa marjapepun päälle.
Seuraavalla pisteellä päärakennuksen Etelätuvassa koululaiset pääsivät askartelemaan Evijärven 4H-yhdistyksen Hanna Honkaniemen kanssa. Pisteellä tehtiin kauniita olkitöitä, jotka koululaiset koristelivat värikkäillä nauhoilla.
Askartelupisteeltä siirryttiin museon yläkertaan, jossa vieraileva tähti Tuija Ahola piti koululaisille vanhan ajan oppitunnin. Opettajatar Ahola tarkisti, että koululaisten kädet ovat siistissä kunnossa ja ettei tukasta löydy täitä. Yhtään Jörö-Jukkaa opettajatar ei onneksi löytänyt. Ennen vanhaan kouluissa oli tiukemmat säännöt kuin nykyään, ja koulussa tuli aina olla hyvin siististi. Tällä pisteellä myös opeteltiin kirjoittamaan A-kirjain entisajan kaunokirjoituksella. Vaikka kaunokirjoitusta ei nykyään koulussa opeteta, oppilaat oppivat kirjaimen kirjoittamisen melko hyvin.
Viimeisellä pisteellä museon pihassa museon työntekijä Hilma Latukka kertoi koululaisille entisajan musiikin tunneista. Ennen vanhaan musiikintunneilla laulettiin, joten voitaisiinkin puhua enemmän laulutunneista kuin musiikintunneista. Opettaja säesti laulua harmonilla, ja samoja lauluja laulettiin usein. Joskus opettajat pitivät oppilaille laulukokeita, joissa oppilaan tuli osata esittää laulu opettajalle ja muulle luokalle. Tällä pisteellä pienten koululaisten kanssa opeteltiin leikkimään Hopoti hoi -laululeikki ja Asikkalan puiset rattaat -laululeikki. Isompien koululaisten kanssa opeteltiin muutama vanha koululaulu, kuten Koululaulu (Koska meitä käsketään). Leikin ja laulun jälkeen koululaiset saivat tutustua museoalueen ulkorakennuksiin ja kokeilla puujaloilla kävelyä.
Kierroksen lopuksi keräännyttiin yhteen Pohjatupaan, jossa Tuija Ahola kertoi koululaisille tarinan. Tarinoiden jälkeen osa koululaisista sai vielä ostaa herkkuja museon puodista ennen paluuta koululle. Osa ehti myös käydä tervehtimässä museon kesälampaita ennen lähtöä.
Kuvan omistaa Järviseudun sanomat/Noora Tupeli
Väinöntalon museo kiittää Evijärven Kirkonkylän ja Särkikylän kouluja sekä Överesse Skolaa koululaispäiviin osallistumisesta ja kivoista päivistä! Lisäksi haluamme kiittää yhteistyöstä MTK-Järviseutua, Evijärven 4H-yhdistystä ja Hanna Honkaniemeä sekä Tuija Aholaa, joita ilman päiviä ei oltaisi voitu järjestää.
Kiitos koululaispäivistä ja nähdään taas samoissa merkeissä ensi vuonna!
Järviseudun sanomien verkkoartikkelin runsaine kuvineen voi lukea täältä sekä 21.8.2024 ilmestyneestä lehdestä.