Rakennuksesta tuli 22 autokuormaa. Kesän kuluessa kirvesmies Feeliks Ahdon johdolla rakennusmiesryhmä pystytti tuvan uudelle paikalle, pärekatto naulattiin päälle ja ikkunat saatiin seiniin. Talon entiset kuusiruutuiset ikkunat asetettiin yläkertaan, kun taas alakerta ja eteläpääty saivat talon vielä vanhempien ikkunoiden mukaiset 16-ruutuiset lasit Alavuden Sulkavankylästä Matti Korven talosta. (Alperin sisarustaloissa Vetelin Pulkkisen Hovilassa ja Aapintuvassa oli samanlaiset pienituntuiset lasit, kuitenkin vain 12-ruutuiset.)
Vuoden 1959 kuluessa pantiin paikoilleen lattiat, välikatot ja ovet, muurattin kaksi kivitakkaa ja kakeluuni Kuortaneelta ajetuista liuskekivistä sekä yksi kaakelikakluuni talon entisistä kaakeleista ja lisäksi takkakamariin hella. Seuraavana kesänä rakennettiin tuvan katolle tapuli Ilmajoen Könnin Seinäjoelle valamalle vellikellolle, holvattiin rakennus entisenlaisella puolenpultin sahalaudalla pystyyn.
Talo maalattiin punaiseksi, nurkkavuorit, räystäs- ja päätykoristeet keltaisiksi. Ikkunapuut saivat valkoisen maalin. (1800-luvulla keltainen maali oli Vetelinjokilaakson ja Järviseudun taloissa melko yleinen väri, mutta nyt harvinainen. Alperin tuvan ulkomaali oli aikaisemmin myös keltainen.)
Alperintupa on alunperin rakennettu samaan tapaan kuin sisarustuvat, Vetelin Pulkkisen Hovila ja Aapintupa, yksikerroksiseksi, mutta Alperin mestari Juho Heikki Alperi, korotti sen kaksikerroksiseksi 1840-luvulla ja vuorasi sen leveällä pystyholvilla v. 1850. Kaksikerroksisena talo on maamme suurimpia talonpoikaistaloja. Vetelinjokilaaksolle ominaisena ns. sivukamarityyppinä talo lienee ollut ainoa kaksikerroksinen.
Talon alakerrassa on kahden suuren tuvan, välikamarin ja porstuan lisäksi kolme kamaria tupien sivuilla. Välikamarista on aikaisemmassa vaiheessa ollut toinen ulko-ovi tuvan taakse. Tällaiset ”susiovet” olivat yleisiä seudun 1700-luvulla rakennetuissa taloissa.
Toisessa kerroksessa on huoneina samoin kaksi tilavaa tupaa, porstua sekä kaksi sivukamaria ja kolme päätykamaria. Kolmannessa kerroksessa eli uppiskullalla on yksi kamari ja suuri vintti eli yläkulla.
Talon kokonaistilavuus ilman kellarikerrosta on n. 1490 m3 . Pituutta rakennuksella on 18 m ja leveyttä 10,70 m. Korkeus kurjelta kivijalkaan 9,4 m ja räystäästä 6,1 m. Talon suuret honkahirret on veistetty 7,5 tuuman vahvuisiksi.
Räyringin Alperissa on ollut kaikkiaan kolme tämän tyypin yksikerroksista asuinrakennus ja Toivo Salervo (Suomen Museo 1920) pitääkin rakennustyypin alkukotina Vetelin Alperia. Milloin Väinöntalon päärakennus, entinen Alperin Antintupa, on alunperin rakennettu, ei ole tiedossa, mutta se saattaa olla peräisin 1700-luvulta. Vanhin vuosiluku on porstuan seinässä tervatynnörin kruunauskirveellä lyöty 1811 eli sama kuin Aapintuvassa.
Alperin vanhatupa tiedetään rakennetun v. 1800 {purettu 1950-luvulla), kun taas Leantuvan oven päällä vuorilaudassa on vuosiluku 1822. (Leantupa on siirretty v. 1964 Vetelin ulkomuseoalueelle.)
Sivukamarisella talomuodolla on vanhat perinteet. Mustasaaren pappilan pohjapiirrokset v:lta 1667 ovat samaa tyyppiä. Uudenkaarlepyyn Veksalan latokartanon päärakennuksen suunnitelma v:lta 1670 oli myös samanlainen.
Väinöntalon taitekattoinen pohjatupa on sisältä 3,06 m korkea. Tämän ja etelätuvan erottavan pitkänkamarin seinät ovat punamultavärillä maalatut sekä sini- ja valkomaalein vielä tapeettien tapaan koristetut. Tämä maalaustapa lienee saatu kirkoista tai säätyläisrakennuksista. Tasakattoisen etelätuvan hirsiseinät ovat olleet kalkilla valkoisiksi rapatut. Koristeena ovat punaisella, aivan kuin kissankäpälillä riviin painetut kuviot.
Myös pikkutuvan eli eistuvan päällä olevan kamarin seinät ovat kalkilla rapatut. Tällainen kalkkirappaus oli hyvin yleinen Järviseudulla 1800-luvun alkupuolella. Muiden alakamarien seinät samoin kuin viimeksi rakennetun toisen kerroksen huoneiden seinähirret ovat höylättyjä. Alperissa seiniä peittäneet pahvit ja tapetit on jätetty pois, joten Väinöntalon seinissä nähdään alkuperäinen kaunis puupinta rakentajan kirveen jäljeltä.
Alperintuvan kellarissa Vetelissä oli liuskekivinen holvikatto. Kellari eri huoneineen jäi eheäksi maan alle, mutta sen tukkiin veistetyt rappuaskelmat ja ovi tuotiin Väinöntaloon.
Talon harvinaisen kauniit korkokuvin ja maalauksin koristetut porstuanovet, jotka lienevät Alperin mestarin käsialaa, ovat Väinöntalossa. Alperintupa Väinöntalon päärakennuksena on nyt kalustettu samanlaiseksi, jommoisena se aikanaan on palvellut Vetelin Räyringissä Alperin suurperhettä. Talo oli alun perin yhden perheen koti, mutta myöhemmin siinä asui kaksi perhettä ja vielä 1950-luvulla karjalaista siirtoväkeä.
Luhtirati, siirretty Kortesjärven Ylikylän Teposta, on Väinöntalon museokartanon ensimmäinen rakennus, tuotu v. 1955. Luhti on rakennettu 1700-luvulla. Se on alunperin ollut porttiluhti, jonka alaosassa vasemmalla on ollut puoti ja oikealla talli, yläkerrassa kaksi luhtihuonetta, tyttöjen ja poikien eli renkien ja piikojen luhdit. Tallin päällä on säilytetty hevosten heiniä. Luhtiradin pituus on 19 m, leveys 6,5 m.
Viina-aitta, siirretty Kortesjärven Purmojärven Jutilasta v. 1955. Aitassa on vuosiluvut 1707 ja 1715 sekä Jutilan puumerkki. Tämä maalaamaton sulkanurkkainen jalka-aitta on nyt entistetty viina-aitaksi, jossa viinanpolttoon liittyvän monenlaisen esineistön lisäksi on kaksi kruunattua kotipolton aikaista viinapannua laitteineen. Aitan koko on 3,4 m X 2,7 m.
Tuulimylly, tuotu Lappajärven Itäkylän Keski-Kujalasta v. 1956. Se on rakennettu Vetelin Patanan Taipaleessa 1800-luvun puolivälissä. Myllyssä on täydellinen kalusto. Sen varusteisiin kuuluu myös pärehöylä. Tämä tuulimyllytyyppi on ollut yleisin myös Etelä-Pohjanmaan järviseudulla. Juuri samanlaista myllyä Väinö Tuomaala käytteli kotonaan 1930-luvulla.
Evijärvellä oli 1900-luvun alussa n. 100 tuulimyllyä, näistä 20 Kerttuankylässä.
Savutupa, vuosiluku 1704, sulkanurkkainen, tuotu Alajärven Menkijärven Seppälästä. Palvellut aikanaan Vaasan–Kuopion maantien hollikevarina. Siirretty Väinöntalon museokartanolle v. 1959. Rakennuksen koko on 8,3 m X 5,4 m.
Tuvan päässä on rakennuksen levyinen kamari. Kalustona tuvassa on nyt mm. pöytä Kerttuan Kankkosen suvun kantasijailta Savon Enonkoskelta. Pöydän yhdestä puusta tehdyn kannen leveys on 94 cm. Toinen juurikasjalallinen pöytä on Lappajärven Itäkylän Övermarkin v. 1761 rakennetun savutuvan kalustoa.
Kirkkoaitta, vuosiluku 1684, Evijärven Särkikylän Pykärin Tuomaantuvalta. Väinöntalolle aitan ja n. sata esinettä lahjoitti v. 1962 maanviljelijä Matti Järvinen. Aitta on ollut emäkirkolla Pietarsaaressa majoitusaittana. Järviseudun seitsemän seurakuntaa kuuluivat vuoteen 1812 Pietarsaaren pitäjään. Aitan koko on 3,6 m X 4,4 m. Aitassa on uusittu tuohikatto ja kaplasjalka. Nurkanmalli on tyypillistä 1600-luvun kapenevaa lyhytnurkkaa. Näitä kirkkoaittoja oli Pietarsaaren maaseurakunnan kirkon luona muutamia vielä 1950-luvulla. Järviseutulaisilla on ollut omat hevoshaatkin Pietarsaaren emäkirkolla.
Lehtilato, tuotu Evijärven Kivijärvenkylän Sauna-ahosta v. 1960. Ladon seinässä on vuosiluku 1814. Lato on riimallinen, jollaisia Järviseudun ulkorakennukset yleensä olivat vielä 1800-luvulla. Tässä ladossa säilytettiin lampaiden lehtikerppuja. Lammasta kohti piti kassaroida 200 lehtikerppua.
Ladon mitat ovat 6,2 m X 4,3 m.
Sikastiiju, vanhin vuosiluku 1789, tuotu samasta Kivijärvenkylän Sauna-ahosta Jaakko Myllymäen talosta kuin lehtilatokin. Tyypillinen entisajan vinokattoinen sikahuone. Rakennettu vanhasta myllynkehästä. Seiniin on kaivenettu kirjoituksia. Huoneen koko 2,2 m X 2,15 m.
Ruumisaitta, 1730-luvulta, tuotu Lappajärven Nykälästä v. 1964. Aitan lahjoitti Matti Nykäsen perikunta. Se on viimeksi ollut järven rannalla kala-aittana, mutta on aikaisemmin palvellut ruumisaittana. Väinöntalolla aittaan on talletettu ruumislautoja, ruumiinmittakeppejä, hautaanlaskukoukkuja, vanhoja hautaristejä, ruumiinsulatuskaukalo ja ruumisarkku.
Savusauna, rakennettu vanhasta tallista paikkakunnan vanhan saunatyypin mukaiseksi. Kivikiuas on kuopassa lattian tasalla ja sitä lämmitetään ulkoapäin erityisen kiuasoven kautta. Tällaisessa saunassa lämmittäjän ei tarvinnut niellä savua, eikä siellä talvellakaan varpaita palellut. Samanlainen sauna oli vielä 1930-luvulla Väinöntalon naapureissa Laiteella ja Surma-ahossa.
Viimeinen tämän tyypin savusauna oli Evijärvellä vielä 1962 Sydänmaankylän Storbackassa. Soinissa saunoja on vielä joitakin käytössä. Väinöntalon saunassa on hirsinen porstua ja saunakamari. Saunan porstuassa on männynvisasta tehty toista vuosisataa vanha Kerttuankylän Pahkakankaan saunanappu.
Pellavien ja hamppujen siivouskalusto on saunan yhteydessä. Saunaan sopii kerralla parikymmentä henkeä, ja sen löylyn maine on kantautunut eri puolille maata. Rakennuksen ulkomitat 5,4 m X 4,7 m.
Pikkutupa, museotontilla ollut pieni hirsinen asuintupa, siirretty tien toiselle puolelle ja rakennettu uudestaan v. 1962 museonhoitajan asunnoksi. Rakennuksessa on tupa takkoineen ja kamari kakluuneineen sekä pieni porstua.
Kaunis patsaskuisti on tehty Soinin Pöntisen Mäntyahon entisen kuistin mukaiseksi.
Tyttöjen aitta Kortesjärveltä, 1700-luvulta.
Paja Evijärven Kankkosesta, vl 1845.
Aitta Evijärveltä, 1700-luvulta
Aitta Kortesjärven Ylikylästä, 1700-luvulta.
Suupielilato Kannuksesta, vl 1697.
Niittylato Evijärven Särkikylästä, vl 1624.
Riihi Teerijärveltä, vl 1619.
Liiterirati-talli Ähtävän Salonkylästä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti