Pukuloistoa ja tervaustalkoot - Väinöntalon elokuun tapahtumat

Vaikka monelle elokuu tarkoittaa arkeen paluuta, Väinöntalolla elokuu on vielä kesäkuukausi ja siten myös elokuisia tapahtumia on ehditty järjestää. Muistellaanpa, mitä tässä kuussa on tapahtunut!

Elokuun 5. päivää juhlitaan suomalaisen kansallispuvun syntymäpäivänä, ja tänä vuonna kansallispuku täyttikin jo 140 vuotta. Kansallispuku sai syntynsä 5.8.1885, kun Venäjän keisaripari Aleksanteri III ja Maria Feodorovna vierailivat Suomessa. Vastassa olleet suomalaiset olivat pukeutuneet kansallispukuihin Suomen omaleimaisuuden merkiksi, ja tämä oli ensimmäinen suurimittainen kansallispukujen esiintyminen. (https://www.kansallispuku.com/page/19/kansallispuvun-syntymapaiva-58)

Väinöntalolla vietettiin juhlapäivänä kansallispukujen tuuletuspäivää, ja museon alakerta täyttyikin jos jonkinlaisesta kokonaisesta tai osittaisesta puvusta. Paikalla oli niin kansallispuvuista hyvin tietäviä kuin vasta ensimmäisiä kertoja pukuilua kokeilevia vierailijoita, sekä myös sellaisia, joilla ei ollut pukua itsellään mutta joita aihe kiinnosti. Tilaisuudessa esiteltiin oma puku ja mistä se on peräisin, sekä kuultiin pukujen hankkimisesta, niiden ompelusta, puvun osien tarkoituksista ja niiden tarkistamisesta. Lisäksi paikalla kuultiin myös musiikkia ja juotiin kahvia.

Kansallispukujen suosio on viime vuosina ollut kasvussa. Kansallispuvun käyttöä suositellaan yhä enemmän, mutta turha, rajoittava säännöstely puvun käytön ympärillä on vähentynyt. Vaikka pukua siis edelleen käytetään kunnioittavasti, kynnys käyttää pukua on madaltunut. Kansallispukua voi siis rohkeasti käyttää esimerkiksi tuuletustilaisuuksissa!

 

Tuuletuspäivänä nähtyjä kokonaisia ja osittaisia pukuja.

 

 

Tilaisuudessa oli soittamassa Tiia Vartio (vas.), Satu Lumiaho ja Heli Saari. Yhteislaulujakin laulettiin muutama.

 

 

Etualalla Leena Rissa kehräämässä.

Väinöntalon museolla on paljon rakennuksia, joita pitää tasaisin väliajoin huoltaa, että ne pysyvät kunnossa myös tulevat vuosikymmenet. Keskiviikkona 13.8. museon paja ja tuulimylly olivat huoltovuorossa, kun museolla järjestettiin tervaustalkoot! Evijärven Taivastelijat ry:n jäseniä saapui keskiviikkoillasta talkoisiin tervaamaan tuulimyllyn jalan sekä pajan katon. Palkkioksi talkoolaiset saivat kahvia ja pullaa. Väinöntalo kiittää mukana olleita talkoolaisia tekemästään tärkeästä työstä!

 

Talkoolaiset ehtivät töiltään myös yhteiskuvaan! Kuvassa Erkki Söyrinki, Allan Sarkaranta, Reijo Ylimaa, Kari Lassila, Ritva Lassila, Timo Kultalahti.

Kokeneilla tekijöillä ei päätä huimannut!

 

Terva pitää lämmittää ennen käyttöä.

 

 

Tuulimylly on nyt siistissä kunnossa, kun sen jalka tervattiin ja aiemmin kesällä se sai uutta maalia.
 

 

Viikolla 33 ja 34 museolla vietettiin myös tuttuun tapaan koululaispäiviä. Koululaispäivistä on oma kirjoituksensa museon blogissa, ja voit lukea sen täältä!

 

Sunnuntaina 24.8. vietettiin Etelä-Pohjanmaan museoiden paikallismuseopäivää, jolloin Väinötalon museolle oli koko päivän ilmainen sisäänpääsy. Tänä vuonna museolla ei järjestetty mitään erityistä ohjelmaa paikallismuseopäivän kunniaksi, mutta museolla kävi silti noin 30 kävijää pitkin päivää. Oli hauska kuulla, että moni oli lähtenyt nimenomaan paikallismuseopäivän kunniaksi liikkeelle, ja että he olivat menossa muihinkin alueen museoihin Väinöntalon jälkeen! Pitäisikö ensi vuonna museopäivälle keksiä jotain erityistä ohjelmaa?

Kesän tapahtumat päätti museon tarinailta torstaina 28.8., jonka aiheena oli tämän vuoden kesänäyttelyn teeman mukaisesti puhelinkeskukset, sentraali-Sandrat ja vanhat puhelimet. Paikalla oli kolme entistä puhelinkeskuksessa työskennellyttä sentraali-Sandraa, ja illan aikana kuultiin monenlaista eri tarinaa. Tänä kesänä puhelinkeskukset ovatkin tuoneet monelle mieleen muistoja, joita on tarinaillan lisäksi kuultu museon kävijöiltä pitkin kesää. Hienoa, että museon aihepiiri herättää muistelemaan omia kokemuksia, ja kuulemme niitä jatkossakin mielellämme!

 

Aimo Järvelä toi tarinailtaan näytille vanhan Ericssonpuhelimen.

 

 

Museon kesän tapahtumat ovat nyt siis paketissa, ja tänä kesänä nähtiinkin melko laajasti erilaisia tapahtumia: on ollut avoimien kylien päivää, taidetta, musiikkia, käsitöitä. Kesän tapahtumista löytyy tarkempaa muistelua museon blogin aiemmista julkaisuista, käy kurkkaamassa!

Ensi kesän tapahtumakattausta on jo alustavasti suunniteltu jonkin verran. Ensi vuonna on luvassa juhlavuosi, kun vuonna 2026 Väinö Tuomaalan syntymästä tulee kuluneeksi 110 vuotta! Tapahtumista tullaan tiedottamaan kevään 2026 aikana, seuraa siis museon Facebook- ja Instagram-tilejä ja tarkkaile Evijärven ilmoitustauluja ja paikallislehtiä.

Museo kiittää kaikkia elokuun ja koko kesän tapahtumissa käyneitä kävijöitä sekä tapahtumia järjestämässä olleita tahoja!

Väinöntalo on auki vielä syyskuussa 1.-12.9. maanantaista perjantaihin klo 9-15. Tervetuloa!

Hevonen Väinötalon koululaispäivillä

Evijärveläisten alakoululaisten syksy on jälleen pyörähtänyt käyntiin, kun Väinöntalon koululaispäiviä vietettiin viikoilla 33 ja 34. Museolla kävi noin 240 alakoulujen oppilasta Evijärven kirkonkylän koulusta, Särkikylän koulusta sekä Ähtävältä Överessen koulusta. Koululaispäivien teema vaihtelee vuosittain, ja tänä vuonna aiheena oli hevonen. Hevonen oli suomalaisen talonpojan elämässä merkittävä jokapäiväinen apu, jolla pystyttiin tekemään raskaita maataloustöitä. Ennen vanhaan kun ei oltu vielä autoja tai traktoreita keksitty!

Koululaispäivillä on tapana olla neljä eri pistettä, joita koululaiset kiertävät neljässä ryhmässä. Tänä vuonna ensimmäinen piste oli museon pihassa Teresia Eilosen ja Abbe-ponin luona. Tällä pisteellä oppilaille kerrottiin, millaista hevosten elämä on nykyään ja millaista hevosharrastus on. Oppilaat saivat kuulla hevosten ulkoilusta ja varusteista. Jotkut pääsivät myös silittämään ja harjaamaan Abbe-ponia, riippuen siitä miltä Abbesta sattui tuntumaan. Päivät olivat Abbelle jännittäviä, kun satoja lapsia kävi vuorotellen häntä katsomassa, mutta seurallinen poni myös nautti ihmisten kanssa olemisesta.

 

Abbe-poni ja Teresia Eilonen. Abbe olisi kovasti tehnyt tuttavuutta museon lampaiden kanssa lammasaitauksen luona, mutta lampaat olivat vähän ujoja.

Lapset tutustumassa Abbeen. Taustalla penkillä Abben varusteita, joista lapset saivat kuulla.

 

Seuraavalla pisteellä museon työntekijä Hilma Latukka kertoi hevosten töistä ennen vanhaan. Hevosta tarvittiin useissa maataloustöissä, ja hevosella tehtiin kesällä peltotöitä, kuten kyntämistä. Talvella hevosta tarvittiin metsätöissä tukkikuorman vetämisessä. Lapset saivat nähdä museon kokoelmista löytyviä hevosella vedettäviä maatalouskoneita sekä varusteita, joilla hevonen valjastettiin töihin. Lisäksi museon pihassa käytiin lyhyt ratsastuskierros keppihevosten selässä, sillä pitkät matkat taitettiin ennen vanhaan hevosella. 

 

Museon hevostalli valjastettuna koululaispäivien käyttöön. Opetustauluista nähtiin vanhoja hevosen töitä ja erityyppisiä hevosrotuja. Vasemmalla olevat keppihevoset söivät kovan laukan jälkeen vatsansa täyteen oikealla alakulmassa olevasta kaurasangosta.

 

Museon päärakennuksen alakerrassa päästiin tuttuun tapaan maistelemaan vanhan ajan herkkua, kun museon työntekijä Niina Kujala valmisti koululaisten kanssa kaurahyväskää. Koululaiset sekoittivat mukiin kauraryynejä, sulatettua rasvaa, kanelisokeria ja omenahilloa. Hyväskä maistui monelle oppilaalle niin hyvin, että reseptiä pyydettiin kouluille mukaan. Hyväskässä käytettiin evijärveläisen MK Paali Oy:n mustakauraryynejä, jotka museo sai lahjoituksena koululaispäiviä varten. Hyväskän syömisen ohessa pystyttiin myös tutustumaan muutamiin museon alakerrasta löytyviin esineisiin sekä etsimään piilotettuja hevosenkenkiä.

 

Niina Kujala ohjeistamassa hevosenkengän etsinnässä. Taustalla pöydällä kaurahyväskän ainesosia.

 

Päärakennuksen yläkerrasta löytyi askartelupiste, jossa Evijärven 4H-yhdistyksen toiminnanjohtaja Hanna Honkaniemen johdolla koristeltiin onnea tuovia hevosenkenkiä. Pienemmillä ja isommilla koululaisilla oli hieman erilaiset askartelut, mutta kaikkien hevosenkengistä tuli hieman erilaiset ja ihan yhtä hienot!

 

Hevosenkenkien koristelua. Hevosenkenkiä päästiin koristelemaan esimerkiksi nauhoilla ja maalitusseilla.

Valmiita tuotoksia odottamassa kotiinpääsyä, onpa hienoja!

 

Kierroksen lopuksi keräännyttiin vielä alakertaan kuulemaan yhdessä tarinoita hölmöläisistä. Hölmölän kylässä ei peltotyöt oikein onnistuneet, kun hevosta säälivät hölmöläiset käänsivät karhin piikit ylöspäin, kylvivät vahingossa nokkosta jatkaessaan vähäisiä siemeniä hiekalla ja unohtaessaan ojittaa pellon kaivoivat vanhat ojat penkereineen päivineen mukaan toiselta pellolta. Tarinatuokion jälkeen Särkikylän koululaiset pääsivät vielä myös käymään ostoksilla museon myymälässä, josta koululaisten mukaan lähti jos jonkinmoista herkkua.

 Hilma Latukka kertomassa hölmöläisten maanviljelystä. Koululaiset jaksoivat hienosti kuunnella loppuun asti.

 

Koululaispäivien suunnitteluun menee aina oma aikansa ja varsinkin puheliailla pisteillä kurkku on melko käheä parinsadan koululaisen jälkeen, mutta joka vuosi koululaispäivien toteuttaminen on yhtä antoisaa kuin ennenkin! Museolla ollaan tyytyväisiä, kun voidaan järjestää vähän erilainen koulupäivä koululaisille ja siten olla mukana kulttuurikasvatuksessa. Mukavaa, että museolla on käynyt myös muita kuin Evijärven koululaisia. Tulevaisuudessa olisi kiva järjestää myös muiden kuntien koululaisille vähän erilainen koulupäivä! 

Väinöntalon museo kiittää kaikkia museolla vierailleita koululaisia ja heidän opettajiaan. Lisäksi kiitämme koululaispäivät mahdollistaneita yhteistyökumppaneita: Järviseudun MTK, MK Paali Oy, Järviseutu-säätiö, 4H Evijärvi

Taiteita ja käsityötä - Väinöntalon heinäkuun tapahtumat

Kesä on sujunut Väinöntalon museolla hyvin, ja kuten tavallista, Väinöntalon heinäkuuhun mahtui tänäkin vuonna jos jonkinlaista tapahtumaa. Tapahtumakattauksessa on ollut sekä vanhoja tuttuja että uusia kokemuksia.

Sää oli suotuisa Runon ja musiikin iltapäivässä 6.7.

Runon ja musiikin iltapäivää vietettiin jo tutuksi tulleeseen tapaan Einon Leinon päivänä, jota vietetään runon ja suven juhlana 6.7., tänä vuonna sunnuntaipäivänä. Tapahtumaa on pidetty museolla jo muutamana vuonna, ja myös tänä vuonna saimme kuulla runouden tulkintaa ja tuttuja suomalaisia säveliä. 

Siinä missä aikaisempina vuosina ollaan Runon ja musiikin päivissä kuultu paljon Eino Leinoa, tänä vuonna tapahtumassa ei lausuttu Leinoa ollenkaan. Runoja kuultiin monelta eri lausujalta ja monelta eri kirjoittajalta, ja runojen kirjo oli ilahduttava: lausuttuna kuultiin niin veijarimainen Lauri Pohjanpään Kalajuttu-runo, kuin myös vavahduttava Eeva Kilven runo Naiset huutakaa. Myös teemoiltaan runot poikkesivat toisistaan, ja ne kertoivat esimerkiksi perheestä ja kodista kukin omalla tavallaan.

Tapahtuma oli myös tänä vuonna mielenkiintoinen ja tunnelmallinen. Tapahtuma saa toivottavasti jatkoa myös ensi vuonna, maanantaina 6.7.2026.

 

Tilaisuudessa esiintyneet lausujat ja muusikot saivat tilaisuuden päätteeksi ruusut, vas. tak. Paula Kultanen, Raili Järvinen, Hilja Elgbacka, Kaisu Huhtala, vas. ed. Satu Lumiaho, Tiia Vartio, Kaija Finni, Vieno-Maria Mäkelä

 

Väinöntalon pohjatupa täyttyi kiinnostuneista kuulijoista. Harmoonin ääressä Tiia Vartio, pöydän edessä lausumassa Raili Järvinen

 

Keskiviikkona 16.7. Väinöntalolla oli luvassa Kehruuta ja musiikkia -tapahtuma, joka järjestettiin yhdessä Järvilakeuden kansalaisopiston kanssa. Nimensä mukaisesti tapahtumassa oli tarjolla musiikkia sekä kehräämisen opettelua. Tapahtumassa käyneet pääsivät itse kokeilemaan kansalaisopiston opettaja Leena Rissan johdolla rukilla kehräämistä. Satu Lumiaho oli tapahtumassa muusikkona. Rissa esitteli rukin kokoonpanoa ja kertoi, että kehruun opettelu oli aikanaan pitkän aikavälin saavutus. Kehräämistä alettiin opettelemaan jo lapsena toimimalla osaavan aikuisen apukäsinä. Ei siis haittaa, vaikka ensi yrittämällä ei ollut mestari kehräämään. 

Mitä vanhan ajan (tai miksei uudempaakin) taitoa haluaisit päästä kokeilemaan museolla seuraavaksi?

 

Leena Rissa (vas.) näyttää, miten villaa venytetään ja kierretään kehrätessä

 

Lauantaina 19.7. museolla päästiin taiteilemaan, kun kesätaiteilija Minttu Saarisen johdolla museolla maalattiin äänimaisemia. Tapahtumassa kuunneltiin museolla kuuluvaa äänimaisemaa, minkä perusteella maalattiin omia tuntemuksia äänestä paperille. Tapahtuma oli maksuton ja kaikille avoin, eikä aikaisempaa harrastuneisuutta tai omia välineitä tarvittu.

Miltä museopihan äänet näyttäisivät paperilla? Mitä paperille syntyisi, kun kuulee heinän kahinan tuulessa, sirkkojen ja lintujen laulun, lampaiden jutustelun ja puurakennusten narinan? Taidetyöpajassa kysymyksiin löytyi erilaisia vastauksia, ja jokaiselle tuo vastaus on erilainen.

 

Minttu Saarinen (vas.) opastamassa äänimaisemien maalauksessa

 

Heinäkuun viimeinen tapahtuma oli tuttuun tapaan Väinöntalon perinteiset kesäseurat sunnuntaina 27.7. Tapahtumassa oli mukana Kauhavan kirkkopiirin kappalainen Anssi Massinen sekä kanttori Laura Hintsala. Tuttuun tapaan seuroissa kahviteltiin, laulettiin virsiä ja luettiin tilaisuuten sopivaa sanaa. Tunnelma oli lämmin ja rento, eikä pieni ukkonen haitannut museon päärakennuksen sisätiloissa vietettyä tapahtumaa.

Museon pohjatuvassa oli mukava tunnelma. Etualalla kosketinsoittimen ääressä kanttori Laura Hintsala, äärivasemmalla kappalainen Anssi Massinen

Vaikka heinäkuu on ohi ja arki joillain jo alkanut, Väinöntalon museolla on tapahtumia myös elokuussa:

Tiistaina 5.8. kansallispukujen tuuletuspäivä klo 18-20

Sunnuntaina 24.8. Etelä-Pohjanmaan kansallismuseopäivä, jolloin ilmainen sisäänpääsy museoon koko päivän

Torstaina 28.8. tarinailta klo 18

 

Suuret kiitokset kaikille Väinöntalon heinäkuun tapahtumissa vierailleille kävijöille, ja yhtä suuret kiitokset kaikille tapahtumat mahdollistaneille runonlausujille, muusikoille, taiteilijoille, opettajille ja seurakunnan työntekijöille!

Museo on auki vielä elokuun kesäaukioloaikoina ti-su klo 11-18, jonka jälkeen museo auki 1.-12.9. ma-pe klo 9-15. Tervetuloa museon tapahtumiin ja vierailemaan museoon!

Unohtumaton Iiti ja Limutippu-museo

Evijärven markkinapäivillä 28.6.2025 avasimme Limutippu-museon ovet yleisölle.

Moni muistaa vielä Iitin, evijärveläisen naisyrittäjän Edith Kasken, joka syntyi vuonna 1900 ja kuoli vuonna 1988. Amerikasta hän palasi Järviseudulle 1920-luvulla miehensä Akselin kanssa, jonka jälkeen he ostivat  limonaaditehtaan ja Edith alkoi pyörittää sitä. Miehensä kuoleman jälkeen määrätietoinen viiden lapsen yksinhuoltajaäiti perusti jopa elokuvateatterin ja kioskin. Iitin kiska oli paikka, johon mentiin silloin, kun karkkihammasta kolotti tai ihminen kaipasi kuuntelijaa: ”Se oli oikeen semmonen paikka. Se oli se emäntä semmonen ihminen, että niitä ei montaa Evijärvellä oo. Eikä tuu toista. Sillä oli ystäviä. Sitä sanottiinki Kasken Mammaks.” – Maria Koskimäen kuvaus Edith Kaskesta (teoksessa Vuori, Katariina, 2016: Kiskan Mamma.)

Kasken limonaaditehdas valmisti virvoitusjuomia 1930-luvulta 1950-luvun puoliväliin (noin 25 vuotta). Limutippumuseon tehdashuoneessa on esillä hiilihapotuslaitteet, pullotuskone, allas ja kuivausteline sekä liesi, jossa mehuesanssi keitettiin. Limonadi valmistettiin esanssijauheesta ja oli punaista limonaadia, ruskeaa Porteria ruskeaa ja myös Vichyä valmistettiin. Limonadimyynnin huippusesonki oli juhannus. Perheet ostivat korkeintaan korillisen juomaa ja palauttivat korit pullojen kanssa. Limonaaditehtaassa Edithiä auttoi 1–2 työntekijää ja sesonkina työntekijöitä tarvittiin enemmän. Palkkaan sisältyi sekä ruoka että majoitus. Sen lisäksi limonaadia sai juoda niin paljon kuin halusi.

 

Kuva Limutipun tehdashuoneesta: Minttu Saarinen

 

Taidetta Limutipussa

Vesitorninmäellä Limutipun edessä järjestimme taidetyöpajoja yhteistyössä Evijärven kuvataideyhdistys Pisarat ry:n, kesätaiteilija Minttu Saarisen ja Evijärven 4H-yhdistyksen kanssa. Taiteilijoita ja museokävijöitä oli päivän aikana runsaasti. 

Kesätaiteilija Minttu Saarinen ja Limutipun opas Marjaana Hinkka
Kuva: Päivi Kultalahti

Tämän kesän kuvataiteilijamme Minttu ohjasi yleisölle selfie-työpajassa leikkimielistä ja kaikille sopivaa omakuvapiirustusta toinen silmä suljettuna. Mintun kanssa sai myös taiteilla muistoksi WunderBaum-kalan markkinamuistoksi. Tämä ahven tehtiin nahanpaloista ja sisälle sai tipautella tuoksuöljyä.

Taidetyöpajat ja valmis selfie.  Kuvat: Minttu Saarinen ja Marjaana Hinkka

 

Kivikärmes - taidetyöpajassa 4H-nuoret Justiina ja Neea ohjasivat kivien maalausta. Kivistä muodostuu pitkä kärmes. Yhteisötaideteos tulee myöhemmin tänä vuonna näytteille Pisaroiden ikkunagalleriaan ravintola TuuHetin viereen.

Käärme tiellä käänteleikse
eessä portin poikkipuolin,
pitelämpi pirtin hirttä,
paksumpi patsasta portin.
Sata silmeä maolla,
tuhat kieltä käärmehellä,
silmät seulan suuruhiset,
kielet pitkät keihovartta,
hampahat haravan varren,
selkä seitsemän venettä. 

(Kalevalan kuudeskolmatta runosta)

Kaiken kruunasi Vesitorninmäeltä lähtevä kruunuhääkulkue, joka suuntasi Kauppatien läpi markkinalavalle. Hääkulkue liittyi Järvilakeuden kansalaisopiston Leader Asiaparin rahoittamaan Kruunuhäät-hankkeeseen. Hankkeessa vaalitaan aineetonta kulttuuriperintöä, joka on erityisen uhanalaista katoamaan. Kruunuhääperinne lukeutuu siihen. 

 

Kuva kruunuhääkulkueen lähdöstä: Maaria Koivula-Talkkari

 

Museon "Sentraali-Sandra" -kesänäyttelyn 2025 avajaiset

Tämän kesän näyttelymme kantaa nimeä "Sentraali-Sandra". Näyttely kertoo ajasta ennen älypuhelimia Suomessa ja Evijärven kylissä. Evijärven ensimmäinen puhelinkeskus perustettiin 1896. Puhelut siirtyivät tällöin käsivälitteisesti puhelinkeskuksen hoitajan toimesta. 

Puhelinkeskukset automatisoitiin valtaosin 1970-luvulla. Puhelinkeskukset sijaitsivat Evijärven kylissä usein omassa kodissa ja keskuksen hoitaminen oli naisvaltainen ala. Sekä sentraali, eli puheluiden yhdistäminen, että kotityöt hoidettiin samanaikaisesti.

Juhlistimme juhannuspäivän avajaisissa juhannusta puhelinkeskuksen hoitajien muisteloilla ja juttuhetkellä yleisön kanssa.

Aloitimme tapahtuman tutustumalla ”Sentraali-Sandra”-näyttelyyn ja kuulimme Margit Karvosen ja Sinikka Karvosen muisteloita puhelinkeskuksen hoitajina olon ajoilta. Margit ja Sinikka työskentelivät Evijärven kirkonkylän puhelinkeskuksessa. Näyttely suurilta osin koostuu Matti Kirsilän puhelinkokoelmasta, valokuvista ja muistiinpanoista Evijärven puhelinkeskusten ajoilta. Margit Karvonen on säilyttänyt Matin kokoelmaa, joka sisältää paljon paikallishistoriaa; valokuvia sisällön kuvauksineen, lehtileikkeitä ja esineistöä.

Jatkoimme juhlapäivää elävän musiikin parissa museokahvion herkkujen kera. Pelimannimme olivat  Satu Lumiaho ja Tiia Vartio ja puhelingat lauloivat.

"Sentraali-Sandra"- näyttely sisältää jokaiselle jotain; puhelimen historiasta kertovat paitsi esineet, kuvat ja kirjoitettu tieto, myös Suomi-Filmi-elokuva. Se kertoo monipuolisesti paitsi puheluiden yhdistämisestä ja siihen liittyvästä työstä, mutta myös raskaasta työstä, kun puhelinlinjoja vedettiin ja linjoja huollettiin.

Näyttelyssä on lupa myös kokeilla entisajan puhelimia ja hakea ensin numero puhelinluettelosta. Sille on varattu oma pöytä. Mitenkä on? Osaisitko sinä vielä käyttää pyöritettävää lankapuhelinta? Tai ehkä jopa tiedät kuinka tilataan kaukopuhelu?

Tevetuloa tutustumaan! 

Aiheesta lisää: https://www.jarviseudunsanomat.fi/arkisto/2025/06/24/vainontalon-kesanayttelyssa-muistellaan-puhelinkeskusten-aikaa/

AVOIMET KYLÄT 2025 - TAPAHTUMAPÄIVÄN TUNNELMIA

 

Väinöntalolla vietettiin riemukas Avoimet kylät -tapahtumapäivä 14.6. Vauhdikasta menoa aurinkoisessa säässä tarjosivat Keski-Pohjanmaan Automobiilikerho Ry:n veteraaniautot, jotka täyttivät museon pihapiirin.

 

Autokuvat: Pekka Hinkka

Tapahtumaamme osallistui toista sataa innokasta museovierasta. Avoimet kylät -tapahtuma tuo vuosittain sadat suomalaiset kylät parrasvaloihin ja lähimatkailukohteiksi. Päivä on täynnä kylien lumoa, elämää ja suomalaista maaseutua. Päivä museolla tarjosi ainutlaatuisen mahdollisuuden tutustua kotieläimiin, kun museon pihalla astelivat Heidi Saaren perheen kukko kanoineen ja kyyhkysiä sekä viiriäisiä oli ihasteltavana. Lapsia viihdytti myös Teresia Eilosen poni, jolla sai ratsastaa. 

 

Ihastuttavan kesätaiteilijamme Minttu Saarisen kanssa sai matkamuistoksi omaan autoonsa taiteilla oman WunderBaumin eteerisellä öljyllä tai tervalla tuoksutettuna. Elävästä musiikista vastasivat iki-ihanat pelimannimme Tiia Vartio ja Satu Lumiaho. Paikallista Muun jäätelöä sai ostaa jäätelökioskilta.

 

 

 

Reijo Kivijärven saunavastat ja pajupillit kelpasivat museovieraille viimeiseen risuun. Museolle muistoksi jäi Reijon tekemä lippi, josta muinoin hörpättiin metsässä lähteestä vettä.

 

 

-            

-      

-      

-          

VÄINÖNTALON MUSEON ALKUKESÄN 2025 VILSKETTÄ JA VILLAISIA YSTÄVIÄ

 

Väinöntalon museokesä käynnistyi 1.6. avajaisilla. Yleisö pääsi perinteisesti tutustumaan museon perusnäyttelyihin ilman sisäänpääsymaksua.

Kesäkuun ensimmäisellä viikolla oli ilo työskennellä nuorten kanssa kesäduunileirillä. Sen järjestävät etsivä nuorisotyö yhdessä koulunuorisotyön ja Evijärven kunnan kanssa. Kesäduunileiri sisältää erilaisia työtehtäviä kunnan eri kohteissa, koulutuksellista sisältöä, hyvää ruokaa ja mukavaa yhdessä tekemistä. Alkuviikon nuoret ahkeroivat Väinöntalon museolla tehden siivous- ja pihatöitä, leipomuksia sekä ulkomaalausta. Suurin urakka oli Väinöntalon pihassa olevan tuulimyllyn maalaus, joka saatiin nuorten kanssa valmiiksi. Museolla ovat työskennelleet kesäkuussa myös Etelä-Pohjanmaan hyvinvointialueen Evijärven Askarepajalaiset korjaustöiden parissa.

Anna-Maija Kuuselan artikkelissa lisää aiheesta:  https://www.jarviseudunsanomat.fi/arkisto/2025/06/10/kesaduunileirilla-tehdaan-toita-yhdessa-hyvalla-fiiliksella/

1800-luvulla valmistunutta tuulimyllyä maalatessa saattoi myös ihastella
museon pihapiiriä lintuperspektiivistä.

 

 

Museon pihapiiriin saapuivat taas laiduntamaan suomenlammasuuhet Pipsa, Peppi ja Kukka. Lampaat tervehtivät museolle saapuvia koko kesän ajan ja ilahtuvat erityisesti, vieraista jotka tarjoavat maasta vihreää heinää. Heinän lisäksi lampaille maistuu täysrehu ja suolakivi sekä vesiastia löytyvät aituuksesta.

 

     Hilma Hinkka lampaineen Väinöntalolla.