Pitti-poika 200 vuotta


Erkki Lahti alias Pitti-poika (1816-1858) oli evijärveläinen itseoppinut kuvanveistäjä. Erkin perhe oli köyhä, joten hän joutui jo nuorena poikana kerjuulle. Hän oli kuitenkin taitava käsistään ja nämä taidot huomattiin pian kylillä.

Väinö Tuomaala on kirjoittanut Pitti-pojasta 1967: ”Tehdessään puuveistoksia hän pääsi niiden avulla yleiseen tietouteen, uskaltautuipa hän kaupittelemaan kuviaan Pietarsaareenkin. Lahti rohkeni tarjota töitään myös ”kauppakuningas” Pietari Malmille. Kauppaneuvos oli ostaessaan veistoksia kysynyt, kuka ne oli tehnyt. Kun Pitti-Poika oli vastannut itse ne vuoleskelleensa, ei Malm ollut tahtonut tätä uskoa nähdessään kuinka resuinen ja rentunnäköinen poika oli.”

Pietari Malm otti 18-vuotiaan Pitti-pojan palvelukseensa vuonna 1834. Perimätiedon mukaan Pitti-poika olisi Malmin esittelemänä kutsuttu Tukholmaan kuninkaan hoviin kuvanveistäjäksi, mutta ei olisi viihtynyt tehtävässä vaan karannut takaisin Suomeen.  Kertoman mukaan tällä paluumatkalla hän kuoli Oulussa 1858 – viinaan – vain 41-vuotiaana. 
Pitti-pojan veistotuotantoon kuuluvat mm. Evijärven kirkon suurikokoinen alttarikrusifiksi ja saarnatuolin pasuunaan puhaltavat enkeliveistokset sekä kirkon vaivaispoika. Pitti-pojan tuotantoa ovat mahdollisesti myös monet muut alueen vaivaisukot, kuten Ähtävän, Lappajärven, Kruunupyyn ja Pietarsaaren ukot.
Näiden julkisten teosten lisäksi Pitti-poika veisti kylillä kierrellessään lukuisan määrän pienempiä veistoksia. Näitä ovat mm. noin 30 cm korkeat taidokkaat hevosveistokset sekä lukematon määrä erilaisia kellotelineitä.

Pitti-pojan tekemät kellotelineet
Lattiakellon muotoiset pienoiskellokaapit muistuttivat läheisesti Pohjanmaan alueen kelloja. Kun taskukellon asetti sille varattuun tilaan kellokaapin yläosaan, teline näytti pienoiskokoiselta könniläiseltä kaappikellolta.
Kiinnostava Pitti-pojan kellotelinetyyppi on ns. leijonakelloteline, jossa on viittauksia klassiseen arkkitehtuuriin. Joonialaisten pylväiden välissä seisoo kruunupäinen leijona ja pylväiden kannatteleman palkiston päällä on kaariaukko taskukelloa varten. Leijonatelineitä tunnetaan joitakin kappaleita. Yksityiskohdiltaan ja varsinkin väritykseltään telineet poikkeavat hieman toisistaan. Mahdollisesti leijonatelineitä on Pitti-pojan lisäksi veistänyt muutkin alueen käsityöläiset - tiettävästi mm. Jaakko Koskela-niminen pohjalainen kuvanveistäjä.
Toinen tyylipiirteitä mukaileva kellotelinetyyppi on kahden aarnikotkan kannattelema palkisto, jonka keskellä on paikka taskukellolle. Aarnikotka on kreikkalaisesta mytologiasta periytyvä taruhahmo, joka on kotkan ja leijonan sekoitus ja jota yleensä käytettiin aarteenvartijana. Aarnikotkien vartioima taskukello saattoi aikanaan olla talon arvokkain esine.
Teline on maalattu kirkkain värein. Erityisesti jalustaa ja varsinaisen kellotelineen kehää reunustavat helminauhakoristeet on eloisasti maalattu usealla eri värillä. Teline on ”kansanomainen” mukaelma empiretyylisestä kellotelineestä. Puhtaasti empireä edustavana kelloteline on tavallisesti ollut kullattu.
Humoristisempaa Pitti-pojan muotoilua edustaa lihavaa miestä esittävä kelloteline. Telineen on arveltu olevan muotokuva ”kauppakuningas” Pietari Malmista – Pitti-pojan työnantajasta.

Evijärven kirkkoon tehdyistä veistoksista merkittävin on Erkki Lahden 1800-luvun alkupuolella veistämä alttarikrusifiksi "Jeesus ristillä". Itseoppinut taiteilija on veistänyt myös vaivaispojan.
Laivojen keulakuvia Pitti-poika veisteli Pietarissa.

Antti Tuuri on kirjoittanut Pitti-pojasta näytelmän vuonna 1983. Siinä veistäjämestari kertoo työstään ja puun salaisesta hengestä:  "Siellä ne ovat kaikki. Ja siellä aina olleet: ihmiset, eläimet, kasvit, kaikki maailman tapahtumat. Ja kun minä avaan silmäni, näen ne puiden sisässä. Tavallisten pöllien, koivutukkien ja honkien. Ja minun tarvitsee ottaa vain puukkoni ja talttani ja kaivertaa puu pois kaiken sen päältä. Ja siinä ne ovat".
Vaasan kaupunginteatteri esitti näytelmää Evijärven nuorisoseuralla. Sali oli täynnä innostunutta yleisöä.
Myöhemmin Evijärven harrastajateatteri esitti näytelmää Väinöntalon kesäteatterissa. Pääosassa oli Mikko Loiva.


Lähteet:
http://kellomuseo.kutomonportti.fi/aikaisempia/ajassakiinni.html
Seudun tarinoita
http://www.duodecimlehti.fi/
Wikipedia

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti